...haalii, viisas pääsee vähemmällä. Nyt liippaa tuo sanonta hyvin läheltä. Taitaa oikeastaan osua ihan nappiin: Maalattavia on ihan pitkäksi jonoksi asti (esikoisen sänky ja kaappi, mummon radiopöytä, pari pikkuhyllyä, pari isompaa hyllyä ja niihin kannattimet, kehyksiä, keskimmäisen työpöytä, tuleva keskimmäisen sänky&kaappi, portaat, kaiteet...apuaaaa) mutta en näköjään millään opi: lisää tulee. Perjantain kirppiskierrokselta löytyi tämä kiva pikkupöytä, joka onneksi on hyvä sellaisenaan.
Hulluus sitten iski, kun näin kirppiksellä kivan kaapin, joka siellä oli jo aiemmin (ja jota olin ajatellut vaatekaapiksi, mutta ei ollut tarvetta) ja josta tykkäsin jo silloin. Petsattua mäntyä, nyt yhtä rumanen kuin kuopuksen kaappi oli. Yksi ovikaappi, toisella puolen hyllyt, alhaalla kaksi vetolaatikkoa. Noin miljoona tuntia maalausta ja kevyttä hiontaa tiedossa. Takaseinään joku kiva tapetti?
Mutta syy, miksi sitten hurahdin tämän kaapin ostamaan, on kaamea kaaos ja tavarapaljous tv-huoneessamme. Lasten soittimet ja kirjat, omat lankavasuni, printteri, lehdet, laskupinot ym. eivät mahdu järkevästi mihinkään piiloon vaan ovat enemmän tai vähemmän esillä ja levällään. Tv-huoneessa ei tällä hetkellä todellakaan vallitse minkäänlainen järjestys tahi tyhjät, kauniit pinnat, joita mielelläni ympärilläni soisin olevan.
Tuo kaappi on siis tarkoitus pyhittää em. kamppeiden säilytykseen. Vanhat matkalaukutkin saavat siirtyä jonnekin muualle ja niissä olevat tavarat saavat paikan kaapissa. Vai tarvitaankohan sittenkin kaksi kaappia...
Uuden kalusteen hankintahan johtaa luonnollisesti siihen, että vanha järjestys ei enää ole hyvä. Täytyy varmaankin kaivaa toinen tv-taso varastosta käyttöön ja kiepsauttaa järkkä uusiksi. Taidankin alkaa heti.
Palaan kuvien kanssa. Siis sitten joskus, kun jokin homma on valmiimpi...
Mukavaa sunnuntai-iltaa!