Tyytyväisenä

 Sammalta, ruusuja, helmiä, köyhäinhopeisia lintusia, niistä on tän vuoden asetelma väkrätty...

Voispa sanoa neuloneensa nämä itse...ihanaa lämpöä ja pehmeyttä viluvarpaille kaupan hyllyltä...

Olen niin tyytyväinen listoihin ja tasetteihin :)

Kalenterille löytyi oiva paikka yläkerran kaiteelta. Sen luokse on kova tunku joulukuisina aamuina, oletan. Toivottavasti tonttu muistaa laittaa taskuihin täytettä joka yö...tai alakerran joulusukkiin. Muistathan, tonttu!

Kappas, Korvatunturi muutti meille, Lindan eli meidän eskarilaisen huoneeseen...paras olla häiritsemättä ;)

       Lempijoulukukkia, valkoisia hyasintteja. Joulutunnelman luojina ykkösiä!

Kehrään täällä kuin kissa ihanissa adventtitunnelmissa. Ei haittaa, vaikka on hiukan sotkuista, kun...ta-daa: remontti etenee! Ei haittaa, vaikka palelee, kun mies ravaa ulkona sahaamassa listoja ja unohtelee oven auki...jee me saadaan vihdoin listat taloon! Siis jalkalistat ja joitain muita puuttuvia listoja. Yläkerran makkarit saa kylläkin vielä odottaa, samoin kattolistat. Kunhan nyt edes alakerta saadaan kuntoon jouluksi!

Tyytyväinen olen myös siihen, että orkidea kukoistaa yhä -kiitos hyvistä neuvoista! Yllätin itseni myös kasvattamalla tasetteja, yksi kukkakin jo aukesi. Ei haittaa, vaikka ne onkin pitkiä honkkelivartisia täällä huoneenlämmössä kasvaneina, ainakaan en unohtanut pitää kasvuhiekkaa kosteana!

Tyytyväinen olen adventtikynttiläasetelmaankin, kovin on romanttista tänä vuonna. Ruusut vaan ei näköjään saa tarpeeksi vettä oasiksessa, kun on yhden yön jälkeen jo ruskeaa terälehdissä. Vaihdan sit uudet kukat, kun nuo nuupahtaa -pinkit ruusut vois olla aika kivat myös. Lapset tuomitsivat epäjouluisaksi, toivoivat tonttuja ja punaista :) Ens vuonna ehkä sitten perinteisempää taas.

Tyytyväisenä ajattelen appiukon korjaamaa ompelukoneen johtoa, joka siis oli Onni Koirasen katkikaluama. Onni on kyllä koetellut hermoja, tänään viimeksi söi mun uuteen huiviin kaksi reikää (joo, ei pidä jättää mitään koiran ulottuville, sen olen karvaasti oppinut, mutta aina ei ole silmät nurkan takana katsomassa mitä lapset jättää...).

Tyytyväisenä olen siitäkin, että talven hiihtokausi on avattu! Huhkin eilen Oittaan huippuhyvällä ladulla viisi kilometriä ja kyllä täytyi todeta, että kovin on päässyt kunto romahtamaan. Kunnon tasosta kertonee jotain se, että eräs sitkeä tervaskantopappa meinas ohittaa mut koko ajan, ja mä sentään hiihtelin luistelupuolella (veren maku suussa, ihan tajutonta) ja pappa sujutteli pertsaa. Kääk. Koskaan, koskaan ennen ei ole tarvinnut kisata pappoja vastaan ladulla! Nyt alkoi kuntokuuri: aion mennä vielä tänään testaamaan lähiladun. Tässäkin rapakuntoasiassa voi piillä tyytyväisyyden siemen: pohjalta on matka aina ylöspäin ;D

Odotan jo iltaa, kun kokoonnutaan kaikki iltapalalle ja sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä. Saa oikein luvalla laittaa Rajattoman joulumusiikkia soimaan ja nauttia jouluisasta tunnelmasta :)

Tunnelmallista -ja tyytyväistä- ekaa adventtia myös teille kaikille vierailijoille!

Vuoden vanhempi, hivenen viisaampi...

Ekaksi ostosvinkki: kuvien ihanainen plyysimekko, löytö KappAhlista!

Näkyi olevan myös joulunpunaisena, mutta valitsin yllättäen valkoisen ;)

Harmittaa -sekä mua että isosiskoja- jälleen kerran se, että kivat pikkutyttöjen vaatteet loppuu monissa kaupoissa kokoon 122-128cm -meillä eskarilainenkin käyttää välillä jo kokoa 134, pitkä kun on. Tietty nettikaupoista saa kivoja vaatteita isommillekin mutta se on sit jo oma juttunsa...

Ja sitten pyydän teiltä peukkuja ja henkistä tukea: sain eilen synttärilahjaksi mm. ihanan orkidean ja nyt alkoi sen hengissäpitämiskampanja. Tunnustan olevani kaupunginosan huonoin viherpeukalo -joo, nyt myönnän sen jo, vuosien kieltämisen jälkeen, itselleni ja samantien teille muillekin. Jotain hyötyä tästä ikääntymisestä: itsetuntemus kasvaa :D

Kaikki kukat siis yleensä kuolee mun hoivissa...

Uusin ase on pimeän asuntomme valoisimman ikkunan eteen sijoitettu pöytä, joka toivottavasti takaa riittävästi valoa. Kunhan vain osaisin kastella kaunotarta oikein!

Perinteinen synttärisuklaakonvehtirasiakin korkattiin ja kuopus tiedusteli, syödäänkö loput sitten jouluna...eipäs taida äitiään tuntea: kyseiset konvehdit ei tule joulua näkemään, liekö huomistakaan, namskis :)

Leppoisaa viikonloppua!

p.s.Mikäköhän olis suomenkielinen vastine sanoille hygge tai mys? Kotoisa? Viihtyisä? Va?

Kotipäiviä ja hidasta elämää

Meillä sairastetaan jälleen. Lapsilla kuumetta ja flunssaa, ollut jo viime torstaista saakka. Meillä minä olen se, joka jää aina tai ainakin lähes aina kotiin, kun lapset sairastuvat. Ihan yhteisestä sopimuksesta :)

Ja myönnän, että en pane pahakseni näitä kotipäiviä! On niin ihana nautiskella kiireettömästä olemisesta ja tehdä juttuja, joihin muulloin ei aika tai energia useinkaan riitä. Kuten koristella pipareita (kuvan piparit on siis kuopuksen taidetta -ei mun :D ), leipoa tiikerikakkua, pestä pyykkiä koko päivän, lukea lasten kanssa lelukuvastoa tai kirjoja, leikkiä kampaajaa, tehdä kransseja, suunnitella joulua. Siis tehdä kaikkea sitä, mikä oli normiarkea ennen töihinpaluuta...nyyh. Kaipaan kyllä kotielämää! Mielessä on useammin kuin kerran käynyt, että olisin mielelläni kotona vielä vuoden tai kaksi. 

Nyt lähden raivaamaan keittiön, että päästään herkuttelemaan tiikerikakulla.

Mukavaa iltaa :)

Niin ja muistakaa arvonta! Klik-klik mukaan :) 

Mun aarre

Haluan esitellä teille mun uuden aarteen, vanhan taotun valaisimen, jonka sain työkaveriltani. Ajatelkaa, sain, ilmaiseksi, ei suostunut ottamaan rahaa. On kuulemma vain tyytyväinen kun lamppu pääsi kotiin, jossa sitä arvostetaan. Ja kyllä arvostetaankin! Olet kyllä niin kultainen vanha kettukamuni :) Kiitos, kiitos, kiitos!  

Kuvassa kettukamu istuu mummonsa sylissä aika monta vuosikymmentä sitten...joten lamppu lienee melko iäkäs. Tietääkö joku teistä lukijoista jotain vanhoista lampuista ja ehkä juuri tällaisesta yksilöstä?? Olisin tosi kiitollinen tiedosta. Siis minkä ikäinen ja edustaako jotain tiettyä tyylisuuntaa?

Lampussa on ollut tuollainen kaunis varjostin, ja olis ihana löytää siihen samantyylinen. Varmaan jostain antiikkikaupasta sellainen voisi löytyä.

Ja hei, nyt, kun on tuollainen vanha lamppu, se tarttis taustakseen vähäsen hirsiseinää tai ihanaa vanhanajan tapettia. Joten se vanha talokin on joskus saatava!

Leppoisaa viikkoa :)

Olen jämähtänyt haaveeseen vanhasta talosta. Näen unia vaaleista, narisevista lankkulattioista, pönttöuuneista, ruutuikkunoista, pihasaunasta, maallemuuttokeskusteluista miehen ja lasten kanssa. Sitkeää sorttia tämä unelma kun työstän sitä unissanikin :)

Talviunelmia -kirja lisää kuumetta. Kirja on ihana, mutta odotin kylläkin kirjalta enemmän kuvia huviloista ja niiden sisustuksista. Kaunis kirja, täynnä kauniita kuvia.

Hyvää pyhäinpäivän viikonloppua!

Arvonta

Onhan tää hiukan aikaista arpoa joulujuttuja mutta arvonpa kuitenkin. Nämä voitot on sieltä Köpiksestä, lasiset kuusenkoristeheposet Lisbeth Dahlilta ja numerolappuset 1-24. 

Osallistua saa taas kommentilla. Luulen että en pidä kiirettä arvonnan suorittamisella...

Arpaonnea kaikille :)

odotusta

Meillä podetaan vesirokkoa. Toissaviikolla esikoinen sairasti sen onnekseen melko lievänä.  Toisilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri; lapsiraukat ovat yhtä vesikelloa ja kutinaa. Onneksi on hyvät lääkkeet. Ne ja äidin syli auttavat.

Odotetaan siis paranemista. Ja joulua! Laulelen joululauluja jo, ihan huomaamatta. Lahjoja on hankittuina ja mietittyinä. Postissa on tulossa uusi kirja, Talviunelmia. Uusia ja vanhoja joululehtiä luen kiilto silmissä. Päivää piristi paketti jossa oli tuo kuvien joulukalenteri ja pari lasten toivelahjaa joita tekis mieli hiplata, mutta täytyy odottaa iltaan kunnes saajat on unten mailla!

Mukavaa marraskuun alkua :)

-ja hei se arvonta tulee ihan lähiaikoina-