Kohta neljä viikkoa muutosta.
Pohdiskelin juuri aamulla Onnia viedessä, että onneksi, onneksi ei jätetty tätä siirtoa tekemättä lapsiin vedoten. Lapset ovat nimittäin sopeutuneet tosi hyvin, kaikki ovat saaneet kaverin/kavereita, arki alkaa sujua. Innolla odotan lasten harrastusten alkamista, koska täällä isot tytöt pääsevät kulkemaan itse. Loppui se autossa istuminen :D
Ja harrastuksista niitä kaveruuksiakin löytyy varmasti lisää!
Joten tämä muutto oli meidän perheelle niin oikea juttu :)
Eikä vähiten suinkaan siksi, että pääsimme vanhaan taloon asumaan.
(Jotkut ehkä muistaa mun haaveilleen vanhasta talosta täällä blogissakin. No, tässä taas yksi esimerkki, että kyllä ne haaveet voi toteutua, kun niihin uskoo :D)
Eikä siksikään, että perheen työssäkäyvän osapuolen (not me) työmatka lyheni tunnista 15 minuuttiin.
Eikä siksi, että mulla on taas maailma avoinna: vuosi kotona vielä, ja sitten??? Luotan siihen, että jotain kivaa tulee eteen!
Perjantaina vietettiin Hildan 2-vuotissynttäreitä, joita sankaritar oli jo odottanutkin. Hilda otti ilon irti päivästä!
"Mun juhlapäivä, mun synttäripäivä, paljon onneaaa Hippe"
Mummi ja pappa muistivat kauniilla tossuilla kengistä tykkäävää Hildaa, ja ne ovat niin tärkeät, että ne jalassa käydään nukkumaankin.
Tulipas juttua, mutta mä olen niin hype \o/ \o/.
Hypeä arkeen teillekin&vilkutuksia kamut!
