torstai 27. elokuuta 2015

Muisteltavaa talveksi










  









Kesäkuvia, joita jo nyt katson haikeudella -vaikka osa onkin tänään kuvattuja. 
Kotipihassa kukkii yhä! Jaloritarinkannukset, malvat, ruiskaunokit, kesäkukkaseokset, unikot, syys- ja kiiltoleimut, ruusut, elämänlangat, päivänsinet. Alkukesällä istutetut perennat ovat rehevöityneet, paitsi pionit, jotka taisivat loukkaantua, kun kylvin vahingossa unikkoja liian lähelle niiden juuristoa. Siinä, missä kohtaa kukkapenkeissä keväällä ja vielä juhannuksenakin oli multaa näkyvissä, on nyt villiä kukkatiheikköä (paikoin ehkä liiankin villiä, mutta se sopii luonteeseeni).
Aamuiset pihakierrokset -kesän parhautta, jota voi muistella kiitollisuudella talven pimeydessä- ovat vähentyneet viikonloppuaamuihin, ja silloin ilmassa tuoksuu jo syksy. Kukkapenkkien kitkeminen on vanhaan tapaan jäänyt vähemmälle näin loppukesällä, kun en voi välttyä siltä, että sydän heittää volttia rinnassa ja kiljun kovaäänisesti joka kerran, kun pitkäkoipinen lukki kipittää käsien yli. Eli keväisen uhoni muistaen, taisin sittenkin ihan hiukan hävitä hämähäkeille ja lukeille. Toivoisin niin, että voisin olla välittämättä niistä, mutta... 
Olen kerännyt osasta kukkia jo siemeniä talteen. Akileijan, krassin ja lehtosinilatvan siemenet, sekä muutama harjaneilikan siemen odottavat kylvöä. Unikoissa on mahtavat siemenkodat, mutta niiden keräysaika ei taida olla vielä.
Kotipihan kuvien lisäksi joukossa on otoksia aina yhtä kauniilta Aulangolta. 

Viikonloppuna me aikuiset suuntaamme mökkeilemään ystävien vieraiksi - jo kesällä sovimme, että viikonlopun teema on Kesän Lopettajaiset Strömsön Hengessä. Varjo-Strömsö! Varasin tietysti heti Alexandran roolin (kuka on Owe? Paul? Camilla?...). Pitääkin alkaa suunnitella nokkosnaamioita ja tinktuuroiden keittelyä....

Kaunista elokuun viimeistä viikonloppua!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Parasta meidän kesässä


Meillä oli poikkeuksellinen kesä. Ei siksi, että säät olivat, mitä olivat. Eikä siksi, että tehtiin remonttia ja saatiin aika kivasti valmista. Eikä siksi, että piha on alkanut päästä vanhan pihapiirin ansaitsemaan kukkien kukoistukseen. Eikä siksi, että kevätkylvöni onnistuivat loistokkaasti ja piha on kukkasista rehevänä. 
Vaan siksi, että saatiin lomailla yhdessä koko perhe, koko kesän! Se oli kesän monista kivoista jutuista parasta. Ja loman huipensi tarpeeseen tullut lämmittelymatka Turkin polttavanpaahtavanläkähdyttävänihanankuuman auringon alle. Lämpöä totisesti riitti! Minua se ei todellakaan haitannut, mutta perheen pienin oli kaksi ensimmäistä päivää nuupahtanut, ennenkuin tottui kuumuuteen. Ja tiuhaan juottamistahtiin (uhmaikäinen, polttava helle ja päätös olla juomatta = vanhempien loman kohokohta ;D)!
Hotelli oli jälleen kerran Tjäreborgin Sunwing. Ihan kiva, uusi ja tyylikäskin hotelli, mutta ei tehnyt niin suurta vaikutusta, että suunnittelisimme sinne uutta reissua. Koska me reissataan ainakin nämä lähivuodet pikkuväen ehdoilla, hotelli ja sen palvelut ovat tärkeimmässä osassa eli kaiken pitää olla helppoa. Kaikki olikin sinänsä ihan ok (paitsi kivikovat sohva-lisävuoteet, joissa pienimmät lapsiraukat joutuivat nukkumaan) ja konseptin mukaista. Sunwingillä on kuitenkin monta muuta vielä kivemmalta vaikuttavaa hotellia. OBC Kreetalla, esimerkiksi! Sinne seuraavaksi...ikuinen matkakuume lämpimään ja aurinkoon on päällä. Onneksi sitä lämpöä ja aurinkoa on sentään luvassa vielä ihan omalla pihallakin!