Kesäkuvia, joita jo nyt katson haikeudella -vaikka osa onkin tänään kuvattuja.
Kotipihassa kukkii yhä! Jaloritarinkannukset, malvat, ruiskaunokit, kesäkukkaseokset, unikot, syys- ja kiiltoleimut, ruusut, elämänlangat, päivänsinet. Alkukesällä istutetut perennat ovat rehevöityneet, paitsi pionit, jotka taisivat loukkaantua, kun kylvin vahingossa unikkoja liian lähelle niiden juuristoa. Siinä, missä kohtaa kukkapenkeissä keväällä ja vielä juhannuksenakin oli multaa näkyvissä, on nyt villiä kukkatiheikköä (paikoin ehkä liiankin villiä, mutta se sopii luonteeseeni).
Aamuiset pihakierrokset -kesän parhautta, jota voi muistella kiitollisuudella talven pimeydessä- ovat vähentyneet viikonloppuaamuihin, ja silloin ilmassa tuoksuu jo syksy. Kukkapenkkien kitkeminen on vanhaan tapaan jäänyt vähemmälle näin loppukesällä, kun en voi välttyä siltä, että sydän heittää volttia rinnassa ja kiljun kovaäänisesti joka kerran, kun pitkäkoipinen lukki kipittää käsien yli. Eli keväisen uhoni muistaen, taisin sittenkin ihan hiukan hävitä hämähäkeille ja lukeille. Toivoisin niin, että voisin olla välittämättä niistä, mutta...
Olen kerännyt osasta kukkia jo siemeniä talteen. Akileijan, krassin ja lehtosinilatvan siemenet, sekä muutama harjaneilikan siemen odottavat kylvöä. Unikoissa on mahtavat siemenkodat, mutta niiden keräysaika ei taida olla vielä.
Kotipihan kuvien lisäksi joukossa on otoksia aina yhtä kauniilta Aulangolta.
Viikonloppuna me aikuiset suuntaamme mökkeilemään ystävien vieraiksi - jo kesällä sovimme, että viikonlopun teema on Kesän Lopettajaiset Strömsön Hengessä. Varjo-Strömsö! Varasin tietysti heti Alexandran roolin (kuka on Owe? Paul? Camilla?...). Pitääkin alkaa suunnitella nokkosnaamioita ja tinktuuroiden keittelyä....
Kaunista elokuun viimeistä viikonloppua!