torstai 27. elokuuta 2015

Muisteltavaa talveksi










  









Kesäkuvia, joita jo nyt katson haikeudella -vaikka osa onkin tänään kuvattuja. 
Kotipihassa kukkii yhä! Jaloritarinkannukset, malvat, ruiskaunokit, kesäkukkaseokset, unikot, syys- ja kiiltoleimut, ruusut, elämänlangat, päivänsinet. Alkukesällä istutetut perennat ovat rehevöityneet, paitsi pionit, jotka taisivat loukkaantua, kun kylvin vahingossa unikkoja liian lähelle niiden juuristoa. Siinä, missä kohtaa kukkapenkeissä keväällä ja vielä juhannuksenakin oli multaa näkyvissä, on nyt villiä kukkatiheikköä (paikoin ehkä liiankin villiä, mutta se sopii luonteeseeni).
Aamuiset pihakierrokset -kesän parhautta, jota voi muistella kiitollisuudella talven pimeydessä- ovat vähentyneet viikonloppuaamuihin, ja silloin ilmassa tuoksuu jo syksy. Kukkapenkkien kitkeminen on vanhaan tapaan jäänyt vähemmälle näin loppukesällä, kun en voi välttyä siltä, että sydän heittää volttia rinnassa ja kiljun kovaäänisesti joka kerran, kun pitkäkoipinen lukki kipittää käsien yli. Eli keväisen uhoni muistaen, taisin sittenkin ihan hiukan hävitä hämähäkeille ja lukeille. Toivoisin niin, että voisin olla välittämättä niistä, mutta... 
Olen kerännyt osasta kukkia jo siemeniä talteen. Akileijan, krassin ja lehtosinilatvan siemenet, sekä muutama harjaneilikan siemen odottavat kylvöä. Unikoissa on mahtavat siemenkodat, mutta niiden keräysaika ei taida olla vielä.
Kotipihan kuvien lisäksi joukossa on otoksia aina yhtä kauniilta Aulangolta. 

Viikonloppuna me aikuiset suuntaamme mökkeilemään ystävien vieraiksi - jo kesällä sovimme, että viikonlopun teema on Kesän Lopettajaiset Strömsön Hengessä. Varjo-Strömsö! Varasin tietysti heti Alexandran roolin (kuka on Owe? Paul? Camilla?...). Pitääkin alkaa suunnitella nokkosnaamioita ja tinktuuroiden keittelyä....

Kaunista elokuun viimeistä viikonloppua!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Parasta meidän kesässä


Meillä oli poikkeuksellinen kesä. Ei siksi, että säät olivat, mitä olivat. Eikä siksi, että tehtiin remonttia ja saatiin aika kivasti valmista. Eikä siksi, että piha on alkanut päästä vanhan pihapiirin ansaitsemaan kukkien kukoistukseen. Eikä siksi, että kevätkylvöni onnistuivat loistokkaasti ja piha on kukkasista rehevänä. 
Vaan siksi, että saatiin lomailla yhdessä koko perhe, koko kesän! Se oli kesän monista kivoista jutuista parasta. Ja loman huipensi tarpeeseen tullut lämmittelymatka Turkin polttavanpaahtavanläkähdyttävänihanankuuman auringon alle. Lämpöä totisesti riitti! Minua se ei todellakaan haitannut, mutta perheen pienin oli kaksi ensimmäistä päivää nuupahtanut, ennenkuin tottui kuumuuteen. Ja tiuhaan juottamistahtiin (uhmaikäinen, polttava helle ja päätös olla juomatta = vanhempien loman kohokohta ;D)!
Hotelli oli jälleen kerran Tjäreborgin Sunwing. Ihan kiva, uusi ja tyylikäskin hotelli, mutta ei tehnyt niin suurta vaikutusta, että suunnittelisimme sinne uutta reissua. Koska me reissataan ainakin nämä lähivuodet pikkuväen ehdoilla, hotelli ja sen palvelut ovat tärkeimmässä osassa eli kaiken pitää olla helppoa. Kaikki olikin sinänsä ihan ok (paitsi kivikovat sohva-lisävuoteet, joissa pienimmät lapsiraukat joutuivat nukkumaan) ja konseptin mukaista. Sunwingillä on kuitenkin monta muuta vielä kivemmalta vaikuttavaa hotellia. OBC Kreetalla, esimerkiksi! Sinne seuraavaksi...ikuinen matkakuume lämpimään ja aurinkoon on päällä. Onneksi sitä lämpöä ja aurinkoa on sentään luvassa vielä ihan omalla pihallakin!




                                                     












maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kaupunkijuhannus








Vietimme juhannusta kotona ensimmäisen kerran vuosiin. Oli ihanaa valmistella juhlaa, kun sai koristella ja laittaa paikkoja kauniiksi -aiempien vuosien juhannuspaikka oli niin ankea puitteiltaan (asunto lomakylässä: vihreää sohvaa, pyökkikalusteita, rikkaruohoa kasvava onneton pihanpläntti, lapsia mulkoilevia kanssa-asujia -kaikki tietää, millaisia ne on!), että oli aina vain yritettävä olla ajattelematta kauniita kattauksia, kukkia ja koristeluita ;) 
Meille kokoontui 8 aikuista ja 11 lasta, joten vilinää, naurua ja hauskuutta riitti. Söimme grilliherkkuja ja ihania jälkiruokia, kisasimme joukkueittain juhannusolympiaadeissa ja me aikuiset valvoimme aamuun saakka pihakatoksessa huopien ja peittojen lämmittäessä. Juhannuskokko jäi tänä vuonna näkemättä ja eräät ihanat ystävät tapaamatta. Lipunnostajaiset kuitenkin pidettiin! Olimme varautuneet sateeseen, mutta pisaraakaan vettä ei illan aikana satanut! Haaveeni juhannuksen puutarhajuhlasta toteutui :)
Kiitos ystävät!

Nyt vaan odotellaan kunnon lämpöä, että päästään nauttimaan kesästä täysillä. 

p.s. Vinkkinä raakakakkujen ystäville: minttusuklaa-raakakku, jonka tein Jonna 1983:n ohjeella, oli niin hyvää, että se jää vakioksi meidän perheessä. Ohje täällä.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Ihana Hämeenlinna










Paljon kuvia, vähän asiaa -en malta istua nyt koneella kauaa, kun täytyy imeä jokainen lämmönhippunenkin ulkona...
Hämeenlinna on aika ihana kaupunki. Tai ehkä sittenkin tosi ihana. Ainakin retkikohteiden osalta!
Ollaan retkeilty serkkukatraan kanssa eilen Aulangolla (ah mikä kukkataivas! Kurjenpolvet, koiranputket, kielot, niittyleinikit, nurmitädykkeet ja erinäiset pensaat kukassa! Mahtava tuoksu! Linnunlaulu! Maisemat näköalatasanteelta!) ja tänään Tiirinkosken Tehtaalla. Ihailimme vasikoita, koiria, possuja, kanoja kukkonsa kera ja kaneja, ja pääsimme myös katsomaan sonneja, jotka olivatkin melkoisen vaikuttavan kokoisia eläimiä. Lapset (ja minä, sielultani maalaistyttö) ihan innoissaan :) Olisipa ihanaa asua maalla! 
Kaupasta sisältä en ehtinyt ottaa kuvia, mutta se on kaunis ja pullollaan ihanuuksia -ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Ensi viikolla kahvilankin pitäisi aueta. 
Mutta kyllä tykkään istua kotipihallakin kaffittelemassa. Nauttia elämästä. Nuuhkia illakkojen ja syreenien tuoksua. Kuunnella sirkkelin särinää ja paineilmanaulaimen ääntä, ne ovat kauneinta musiikkia korvilleni tällä hetkellä. Portaat remontoidaan, pari väliseinää kohoaa. Seuraavaksi - huomenna -retkeilläänkin Metsäkylän Navetalle ja  Domus Classicaan alpakoita katsomaan ja uuteen huoneeseen tapettia ja karmipuuta ostamaan. 

Edit: Bogger kiusaa minua jälleen...en saa julkaistua vastauksia kommentteihinne. Kiitos siis kaikille erikseen ja yhteisesti, myös edelliseen kommentoineille <3 font="">
Ylimmän kuvan puutarhakalusteet on tilattu netistä, Åland-polyrottinkiryhmän nimellä pitäisi löytyä paristakin nettikaupasta!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kotipihaa ja uuden arjen odottelua

Vanha, suuri omenapuu on keskellä pihaa.

Lemmikkipaljous varaston edessä. Niin kauniin siniset kukkaset!

Ihana nurmitadyke on löytänyt paikkanasa harjaneilikoiden välistä -tervetuloa kukkapenkkiini :)

Arovuokko vasta aloittelee kukintaansa puolivarjoisalla paikalla.

Hiekkalinna ja viirit :)

Kahvittelu- ja ruokapaikka!

Omenapuun ja syreenien muodostamassa majassa on ihanaa istuskella...

Kastelukannuilla on todella ollut käyttöä tänä keväänä, kun olen iltakaudet kastellut suorakylvöjäni...

Olen niin onnellinen mahtavista syreeniaidanteista ja -pensaista pihallamme!

Pihatie varastolle ja kanalalle (jossa on saunamme ja pieni asunto).


Tänä keväänä ollaan ahkeroitu pihalla. Pihakuumeen roihahdettua kevättalvella tein pitkän listan suunnitelmia ja muutostöitä, haaveilin rehevästä, kukkivasta pihasta, laitoin pihajuttuja mukaan aarrekarttaankin.
Ja kuten moni muu asia, jotka ovat aarrekartastani toteutuneet, alkaa pihakin muotoutua mieleiseksi. 
Tänne muuttaessamme toissa elokuussa piha oli kyllä tavallaan rehevähkö, mutta melko kukaton. Eikä kasvivalinnoiltaan oikeastaan yhtään sitä, mitä lähes satavuotiaan talon pihalta luulisi löytävänsä...paitsi juhannusruusua, yhtä pionia, omenapuuta ja syreeneitä. Pihaa reunustaa kolmelta sivulta valkoinen puuaita, julkisivun puolella on orapihlaja-aita. Puuaidan edessä kasvaa mm. syreeniaita, mahtavan suureksi kasvaneet tuijat, pihlajat, riippapihlajat ja mongolianvaahterat. Rehevyyttä toivat saniaiset, keltaiset ja oranssit liljat ja tehokkaasti levinneet vuohenputket, matalat pinkkikukkaiset angervot, vuorenkilvet, isoksi venähtänyt sembramänty. Kirsikkana kakussa mieletön määrä isoja ja pieniä kiviä, joiden väleissä vuohenputket rehottivat ja lehtokotiloarmeijat voivat paksusti. 

Viime kesänä kunnostin yhden kukkapenkin, kapean, pitkän alueen varaston edustalta, jossa kasvoi toissasyksynä istuttamieni sipulikukkien lisäksi vain rikkaruohoja. Siirsin penkkiin akileijoja ja harjaneilikoita (vanhaa kantaa miehen perintöaittojen pihamaalta Itä-Suomesta), kylvin lehtosinilatvaa, illakoita, lemmikkejä ja akileijoja. Istutin pioneja ja arovuokkoja. Ja tänä keväänä heittelin sekaan vielä lukemattomat pussilliset unikonsiemeniä. Nyt kukkapenkki on ilahduttavan täynnä vihreää, nuppuja ja lupausta kukkasista. Eskarista viime keväänä saatu orvokki oli säilynyt talven yli ja muuttanut keltaiset kukkansa violeteiksi :)

Tänä keväänä pihalta on kaadettu kaksi vaahteraa, jotka kasvoivat kiinni talossa, yksi valkokuusi ja terijoen salava. Koura-auto kävi keräämässä jättimäiset kivenlohkareet pois pihasta, ja nappasi mukaansa myös viime keväänä alasleikkaamani sembramännyn kannon ja juurakon.  Mies on kärrännyt tuhansia kiloja vuohenputkimultaa, risuja ja epämääräistä kariketta, jossa on ollut sadoittain lehtokotiloita, kaatopaikalle. Ja taasen satoja kiloja uutta multaa puutarhakaupasta kotiin. Minun ihanaksi tehtäväkseni on jäänyt istutusten suunnittelu ja taimien hankinta sekä istutus :)

Tänä keväänä ollaan laitettu jo neljä istutusaluetta kuntoon (muutama on vielä kesken, samoin fillariparkki talon kupeeseen), osaan olen kylvänyt unikkoa, malvaa, malvikkia, harjaneilikoita, silkkikukkia, kesäharsoa, lemmikkejä, kukkaseoksia ja vaikka mitä muuta. Ilahduttavasti kaikki näyttää kasvavan! Kaikki kylvöt olen tehnyt suorakylvöinä, en jaksa enää esikasvatusta yrittää, kun aina unohdan karaista taimet tai ne muuten vain ovat epäonnistuneet...
Osaan kukkapenkeistä olen istuttanut taimia: palloesikkoja, syysleimuja, kiiltoleimuja, kevätkaihonkukkaa, pioneita, kesäpikkusydäntä, hopeahärkkiä, mansikoita, Ritausma-ruusun, neidonruusun (Maidens Blush), ja pitkään haaveilemani rungollisen syreenin (Moskovan Kaunotar), köynnösruusun (New Dawn) ja Sinikka-luumupuun. Kaikki kukat ovat sinisiä, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Haaveissa on vielä laittaa (ensi kesänä) keittiöpuutarha kanalan takana kuntoon, istuttaa muutama pihajasmike kentän taakse sekä tuoksuköynnöskuusamaa johonkin.
En yhtään malttaisi odottaa, että perennat rehevöityvät, siemenestä kylvetyt kukat alkavat kukkia ja kunnon lämmin kesä alkaa!

Sisälläkin remonttihommat kutsuvat, mutta kun. Jotenkin pihahommat viehättävät nyt enemmän. Ehtiihän sitä. Ehkä. Joskus. Onneksi silmä tottuu rumiinkin kohtiin ;D

Eletään muuten täällä jännityksessä aina virka-aikaan. Puhelin koko ajan äänellä ja mukana. Odotetaan soittoa perhehoitoyksiköstä -joo, meidät hyväksyttiin sijaisvanhemmiksi!!! Aloitamme kriisiperheenä, eli meille voidaan sijoittaa yksi alle neljävuotias lapsi lyhytaikaiseen sijoitukseen. Mahdollisesti saamme myös pitkäaikaisen lainalapsen, jos meidän perhettä tarvitseva pieni löytyy. Olen tästäkin jutusta niin onnellinen: ainakin näin etukäteen on tunne, että olen löytänyt oman tehtäväni maan päällä. Ja se on hyvä tunne :)

Ihania kesäpäiviä :)