torstai 28. huhtikuuta 2016

Hypoteesi











"Olipa kerran perhe, joka teki työtä lastensuojelun kriisiperheenä. Perheessä oli ollut hoidossa vauva useita kuukausia. Perhe tiesi koko ajan, että lainavauva lähtee jossain vaiheessa, mutta kiintyi vauvaan kovasti. Siksi vauvan lähtöpäivän lähetessä varsinkin perheen äiti oli haikeana. Äiti pohdiskeli, että johtuiko lainassa olevaan lapseen kiintyminen kokemattomuudesta työhön, vaiko kemioista, vai oliko se luonnollinen seuraus yhteisestä arjesta? Mitä lainalapsi miettii, kun sijaisperhe katoaakin? Miten omat lapset toipuvat lainasisaruksen menetyksestä? Kehittyykö perheenjäsenille lopulta suojamekanismi, joka estää kiintymisen lainalapsiin?
Äiti oli käsitellyt paljon näitä kysymyksiä etukäteen, mutta huomasi, että teoria oli kovin eri asia kuin käytäntö. Lohtua antoi ajatus, että perhe oli tehnyt oikein -lapsi sai heiltä hoivaa, lämpöä ja rakkautta. Äiti myös eli omalla kohdallaan todeksi sen, että lapsen ei tarvitse olla oma, että sitä voi rakastaa kuin omaansa. Äiti toivoi, että työn jatkuessa kiintyminen lainalapsiin ei vähenisi, mutta että luopumisen tuska helpottuisi tottumisen myötä."



tiistai 29. maaliskuuta 2016






Pääsiäinen toi tullessaan ihanan kevätfiiliksen.
Aurinkoa, kärpäsiä talon seinustalla, linnunlaulua, kultaista valoa.
Käytiin kyläilemässä kahtena päivänä ja kahtena rentoiltiin kotona. Syötiin hyvin (ja vähän liikaa herkkuja -niitä on julmettua yrittää vastustaa, kun on kestoväsymys päällä).
Oli mukava tavata ystäviä ja toisessa perheessä myös suloinen koiravauva, jota kilvan ihailimme. Ihana Niisku!
Pääsiäisen aikaan katsottiin Areenasta Kotikatsomon Kohtuuttomuuksia. Voi apua mitä jaksoja! Oikein todellista "pahan mielen komediaa" kuten käsikirjoittaja Tiina Lymi itsekin totesi. Eli vink vink, kaikki mustan huumorin ystävät...en vaan pääse irti Juhannusjakson järkytyksestä ;D. 




perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäiskukat 2016











Keittiö raikastui keväiseksi kukkasin. Olen jo monta vuotta hankkinut pääsiäiseksi jonkun erityisen kauniin kimpun ja tänä vuonna se on aika valkoinen, koska en löytänyt mistään kohtuuhintaisia vaaleanoransseja leikkonarsisseja. Kimpussa ilahduttavat tulppaanit, freesiat, leinikit ja perunanarsissit sekä muutama pajunoksa. Muita pääsiäiskoristeita meillä ei oikeastaan olekaan koululaisten rairuohoja lukuunottamatta. 
Tytöt odottavat jo kovasti pääsiäispupun lankarataa, joka ilmestyy pääsiäisaamuksi. Sängyn vierestä lähtee lanka kiertämään ympäri taloa ja lankaa kerimällä löytää langan päästä pahvisen pääsiäismunan, johon pupu on jemmannut yllätyksiä. Neljälle lapselle kieputtelu käy ihan työstä, ja pelkään aina, että joku kompuroi lankoihin yöllä. Olen yrittänyt selittää, ettei pupu löydä tänne enää, eikä osaa tehdä rataa enää, koska se on jo vanha ja huonomuistinen, mutta ei mene läpi...pupu on saanut joskus jopa ohjeistuskirjeen, jonka olen säästänyt. :)
Perheen teineille hommasin isojen munien sisälle sokerittomia herkkuja, pienemmille perinteisiä yllätysmunia ja kaikille vielä yhdet kivat yllätykset. Saa nähdä, mitä pupu keksii vauvan yllätykseksi! 

Ihanaa ja rentoa Pääsiäistä jokaiselle <3 p="">

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kaipausta

















Odotan kevättä!
Kaipaan aurinkoisia päiviä pihalla.
Ensimmäisen perhosen näkemistä.
Hyttysten tanssia ilta-auringossa.
Mustarastaan laulua.
Lasten iloa trampoliinista.
Tuoksuvia iltoja.
Ensimmäisiä lumikelloja, krookuksia, scilloja.
Ovatkohan kaikki viime kesänä istuttamani perennat ja pensaat talvehtineet? Kukkiikohan luumupuu tänä keväänä?
Odotan kesää, koiranputkia, syreeninkukkia, illakoita, lehtosinilatvoja, pioneita, ruusuja. Mitähän ruusuilleni kuuluu?
En malttaisi millään odottaa.
Odotellessani selaan vanhoja kuvia koneelta.
Googletan kevättä. Muistelen menneitä keväitä.
Haaveilen matkasta Japaniin hanamin aikaan.
Vaelluksesta Madeiran keväässä.
Ahvenanmaan lehtometsistä.
Keväästä vuoristossa mantelipuiden kukkiessa.
Magnoliapuiden näkemisestä.
Tulppaanimatkasta Hollantiin.
Narsissilaaksossa käyskentelystä.
Huokaus <3 p="">


tiistai 23. helmikuuta 2016

Hoivaamista

Olen ottanut kuvia alkuvuonna ihan mukavasti ja huokaillut talven kauneutta, mutta bloginpito on taas ollut hiukkasen kankeaa. Tammikuu, tiedättehän. Ja heti perään helmikuu -vielä tavallaan talvilevon aikaa oikeastaan. Siis mulle, näköjään, mitä bloggaamiseen tulee. 

 Saimme jokin aika sitten perheeseemme pienen vierailijan. Hän on niin suloinen, niin ihana, niin vauva! Vaikka yöherätykset ja väsymys ovat nyt totista arkea (totisempaa kuin koskaan omien lasten kanssa), nautin lainavauvan hoivaamisesta. Ja tästä, että ajoittaisesta yksinäisyydestä huolimatta saan työskennellä kotona nyt, kun talossa on pieni koululainen ja kerholainen. 
Kotona on pitänyt tehdä erinäisiä järjestelyitä kaikkialle ehtiväisen vauvan varalta, vaihtaa huonekalujen paikkoja hiukan ja nostella kasvit pois lattialta. Luonnollisesti takka, kasvit ja koiran kipot vetävät pikkuista puoleensa magneetin lailla...

Ja tammikuun älä osta mitään -haasteeni itselleni, se onnistui. Melkein. Lankesin ystävän myymään ihanaan käsilaukkuun -sijoitus, pakko ostaa, kun halvalla sain. Samalla kerralla ostin seinähyllyn -sijoitus, pakko ostaa, kun halvalla sain. Eli niitä ei voi laskea mukaan :) Ja kerran ostin kimpun tulppaaneja, jotka ei auenneet, vaan kuivuivat rumasti. Varmaan rangaistukseksi, kun rikoin sääntöäni ;).

Helmikuun haaste oli sokerittomuus ja joka-aamuinen lenkki koiran kanssa. Sokerittomuus: pieleen on mennyt -syytän siitä ehdottomasti flunssaa ja väsymystä. Sokerin vaarat ovat mielestä poispyyhkäistyt, kun tuijotan suklaalevyjä karkkihyllyllä väsyneenä ja nälissäni. Saisipa kaikista kaupoista karkkihyllystä raakasuklaata! Maaliskuussa uusi alku: makeaton maaliskuu, herkuton huhtikuu. Aamulenkit koiran kanssa onnistuivat jokusen kerran, mutta ne jäivät katkolle siksi aikaa, kun saamme pitää lainavauvan luonamme.

Pirteää viikkoa, kamut :)