lauantai 3. joulukuuta 2016

Ihanat julisteet!

 
 
 







Tänä syksynä sisustamiset jäi vähiin ja kieltämättä alkoi jo mietityttämään, mennäänkö meillä joulunkin yli kesäisillä jutuilla...Sisustusinto oli hukkunut isompien asioiden alle. 

Siksi ilahduin hurjasti Desenion yhteistyötarjouksesta! Olin jo pitkään suunnitellut hankkivani sieltä muutamat julisteet, joten valinnat olivat lopulta helppoja, vaikka houkutuksia olisi ollut vaikka kuinka. Julisteita löytyy keittiön ja olohuoneen lisäksi Lindan huoneesta, jonka muutoksesta on tulossa oma postauksensa (tänään haettiin sinne sänky ja lipasto Ikeasta, jee!). 

Julisteiden myötä innostuin vaihtamaan villamaton olohuoneeseen, etsin kaikki tuikkukipot käyttöön ja sohvalle talvisempia tyynynpäällisiä. Lepän oksia haikailin pitkään löytäväni maljakkoon ja lopulta nekin löysivät tiensä senkin päälle. 

Nyt on kiire lötköttämään sohvalle yhdessä miehen ja esikoisen kanssa leffan pariin. Huomenna touhutaan salaisia jouluisia puuhia, kun kaikki kolme nuorinta tyttöstä ovat tahoillaan hoidossa ja yökylässä.

Ihanaa lauantain iltaa ja huomista adventtia!


-Yhteistyössä Desenio-


torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuu


                                                                                                               
                                                         






Ihanaa, että ollaan jo joulukuussa! 
Olin päättänyt elää kivoimman syksyn vuosiin, mutta elämä päätti toisin. Pitkä ja kaikin puolin raskas syksy on jo takanapäin, edessä 
mukavat viikot joulunodotuksen lämmössä. Ja joulun jälkeen -silloin kuljetaan jo kohti valoa ja kevättä ja uskon, että myös kohti iloa ja parempia aikoja, yhdessä omien rakkaiden kanssa. 

Tänään oli jälleen se aamu, kun lapset nousivat rivakasti sängyistään...myös kuopus, joka sairastaa parhaillaan jotain mystistä kuumetautia. Olen ollut eilisestä lähtien kotona pikku potilaan kanssa ja sadunlukemisen ja sylittelyjen lomassa saanut tehtyä vaikka mitä rästihommia. Ja koululaiset ovat iloisia, kun äiti on kotona vastassa :)

Meillä on meneillään kattoremontti ja sen myötä ollaan aikeissa uusia yläkerran aulan kellertävä, puunvärinen katto valkoiseksi. Odotan sitä niin kovasti! Jospa saataisiin aula muutenkin kuntoon, aulan käytävä kun on nykyään oikea sotkupesäke jonne on kätevää lempata ylimääräiset kasat nurkista. Konmaritusta siis tarvitaan, ja kipeästi! 

Sisustusrintamalla uutta on tapahtunut lähinnä Lindan huoneessa. Hän kasvoi kolme vuotta sitten valitsemastaan ruusutapetista ohi ja haikein mielin maalasin sen piiloon jokin aika sitten. Muutenkin huoneessa tehtiin uudelleenjärjestelyä ja uudistuksia. Tarkoituksena on vielä hankkia poismyydyn pikkulasten sängyn tilalle mieluisa sänky, matto lattialle ja verho ikkunaan. Postausta siis tulossa.

Suloista joulukuun alkua!

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Välitilassa





Elämä on monella tapaa välitilassa juuri nyt.
Syksyyn kuuluu pohdintaa, pysähtymistä, surua, odottelua. 
Onneksi myös kynttilänvaloa ja syksyistä kotoilua.
Uusia työkuvioita arkea rytmittämässä ja piristämässä.
Haaveita ja suunnitelmia unohtamatta!
Kamera on saanut levätä laatikossaan ihan rauhassa.



torstai 15. syyskuuta 2016

Kaunis ja ihana Helsinki


  




Muutama viikko sitten minulla oli tilaisuus viettää iltapäivää 
 Helsingissä.
Ensin ajattelin tehdä kierroksen kivoissa kaupoissa, mutta päädyinkin jo yhden putiikin ja Suurkirkon liepeillä käyskentelyn jälkeen Ateneumiin. 
Ateneumissa riittää ihailemista ihan ilman taidenäyttelyjäkin, mutta päätin käydä pikaisesti katsomassa Suomen Taiteen Tarina -näyttelyn. Siellä viivyin tuttujen klassikoiden äärellä Syrjästäkatsojan tarinoiden innoittamana. Lainasin Otavan sivuilta allaolevan otteen:

Mustosen elämänmakuisessa suosikkisarjassa Syrjästäkatsojan tarinoita kurkistetaan kyökin puolelta herrasväen salonkeihin kuin Downton Abbeyssa ikään. Lukijoilta loistavan vastaanoton saaneissa romaaneissa seurataan sipoolaisen Ida Erikssonin kasvua nuoresta palvelustytöstä itselliseksi naiseksi. Hänen elämänvaiheensa yhdistyvät nautittavalla ja uskottavalla tavalla suomalaisten kulttuurisukujen historiaan.

Näissä romaaneissa vilahtelevat niin Topeliukset kuin Sibeliuksetkin, Albert Edelfelt aikalaisystävineen, Ville Vallgren, L.Onerva ja Leinon veljekset. Kirjojen jälkeen Edelfeltin ja kumppaneiden maalaukset sekä Ville Vallgrenin veistokset kiinnostivat aivan uudella tavalla. 

Näyttelystä jäi kiva tunne, ja Helsinki taas, se oli vanha tuttu, kaunis ja ihana. 



perjantai 2. syyskuuta 2016

Kesämuistoja



















Kesäinen lämpö on hellinyt viime päivät -silti olo on jo kovin syksyinen ja oikea kesä tuntuu kaukaiselta muistolta kaiken elokuisen sateen jäljiltä. Kesäkuvia selatessa kuitenkin näkyi aurinkoa ja lämpöä -niitäkin oli hetkittäin, täytyyhän se uskoa, kun näkee kuvat!

Kesällä elettiin jännityksessä, juhlittiin monet synttärit, mökkeiltiin ystävien huomassa, hoideltiin hetki lainalasta, suunniteltiin, tavattiin ystäviä. Ihailin kukkasiani, mutta sen verran pilvinen ja sateinen kesä oli, että puutarhakierros-aamut olivat tosi vähissä...

Kevätihminen, joka elää auringonvalosta, linnunlaulusta ja kukkasista on päättänyt, että syksy voi olla ihan kiva vuodenaika, ja haastanut itsensä näkemään syksyn hyvät puolet. Onhan niitä?

Suloisia syyskuun päiviä! 


maanantai 27. kesäkuuta 2016

J u h a n n u s














Mahtava viikonloppu takana niin säiden puolesta kuin muutenkin.
Olipa ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa, syödä hyvin, pelailla ja leikkiä, nauraa ja nauttia vaihteeksi lämpimästä juhannussäästä! Ja tänä vuonna samaa hauskuutta oli kahtena päivänä, jee.

Aiottu  Hungry Human Hippos -peli ei onnistunut, kun oli pulaa sekä skeittilaudoista että palloista, mutta sää suosi niin mukavasti, että päästiin ottamaan matsia vesi-ilmapallojen kera. 

Grilliruuan kylkeen tein jättikulhollisen perunasalaattia tällä ohjeella. Ei tule jäämään viimeiseksi kerraksi, niin hyvää oli. Leipuritaituri-ystävä toi tullessaan hurmaavat herkut: Baileys-kakku aikuisille ja Omar-kakku lapsille. Kiitos vielä M!

Ja taas valvoskeltiin ihan liikaa. Vieläkin väsyttää. Mutta se yöttömän yön tunnelma, siinä on jotain niin maagista! Mustarastaan laulu läpi yön, lyhyt hämärän hetki, auringonnousu, lämmin ilma...ah. Juhannuksesta, kuten muistakin juhlapyhistä, tulee näköjään aina vaan tärkeämpiä, mitä enemmän ikää tulee mittariin. Perinteet, jatkuvuus ja silleen. Ihanaa! 

Toivottavasti teillä jokaisella oli hauska juhannus. 
Nyt sataa vettä kaatamalla, mutta uutta lämpöä odotellessa näillä tunnelmilla jaksaa taas.
Kiitos kaikille juhannusvieraillemme!