Muutama kuva vanhasta, siis edellisestä, kodistamme.
Huomasin, että blogini täyttää kaksi vuotta ihan lähipäivinä ja ajattelin näyttää teille kuvia kodista, jossa bloggaamisen aloitin. Katselin kuvia aikani ja mieleeni juolahti seuraavia mietteitä:
Kiva kotihan se tuokin oli! Ja miten siistin näköistä siellä olikaan, kun kaikki listat olivat paikoillaan ja muutenkin oli valmista, eikä keskeneräisesti rempallaan, kuten täällä.
Puolitoista vuotta tässä remontin keskellä asuneena voin vain todeta, että mitta alkaa täyttyä ja puuttuvat listat, maalaamattomat pinnat ja niiden aiheuttama epäsiisti vaikutelma ärsyttää joka päivä enemmän. Ei auta vaikka siivoaisi kuinka, kun tekemättömät kohdat ovat alkaneet loistaa yli kaiken muun.
Hei, tästähän tulikin varsinainen patoutuneen remonttiahdistuksen (en edes tiennyt, että sellainen kytee) purkaus...Nyt se on sanotettu kirjaimin. Pitäisi vielä uskaltaa vihjata miehelle -joka luonnollisesti tekee pitkää päivää töissä- remontin virittelystä vapaa-aikoina. Eh...
Miten te muut kestätte remontteja ja tekemättömiä töitä, vai ollaanko me ainoat, joiden remppa ei valmistu ikinä???
Aurinkoista päivää :)
p.s. Anteeksi tämä blogihiljaisuuteni teidän muiden kommenttilootissa. Nyt en ehdi edes käydä katsomassa päivityksiänne, kun tuskailen ja suunnittelen remonttiaikatauluja, yritän saattaa aloitettuja töitä päätökseen, olla läsnäoleva äiti ja pyörittää huusholliakin edes jotenkuten...
Hetkittäin olen minäkin tunnistavinani pientä ahdistusta tämän remontin päättymättömyyden suhteen. Ollaan vasta ihan alussa ja tahti on ollut kerrassaan savolaisen leppoisa. ;) Edellinen koti on monta kertaa käynyt mielessä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että vaihtaisin takaisin.
VastaaPoistaTsemppiä remontin keskelle! Sitten kun on valmista, niin saa nauttia siististä kodista koko ajan :)
VastaaPoistaAurinkoista tiistaita!
Maria
Nyt vasta tajusin, tuosta kirjoituspöytäkuvasta, että tää sun blogi oli varmaan ekoja, mitä jotenkin löysin...siis löysin tän koko blogitouhun!
VastaaPoistaMullakin tulee aina jossain tilanteissa vähän ikävä edellisiä koteja, mutta se johtuu useimmiten siitä, että jos esim. ottaa päähän nykyinen keittiö, mikä edellisessä oli viimeiseen asti itse huolella suunniteltu, ja tässä ei ole tietoakaan mistään keittiön uusimisesta jne. Eli sitten sitä tuijottaa vaan siihen, eikä muista edellisen ihanan kodin (lue: keittiön) puutteita. Esim.vaikeat kulkuyhteydet, jurot naapurit jne. Niinhän sitä sanotaan, että aika kultaa muistot ja se varsin usein pitää paikkansa.
Niinhän sitä muistaa esim. aina, että kaikki lapsuudenkesät oli intiaanikesiä, vaikkei varmasti ollut!
Kyllä siitä valmista tulee ja sitten et enää muistakaan niitä puuttuneita listoja ja ahdistusta, kun ne on paikallaan:)
Hej!
VastaaPoistaSå härliga bilder från ert tidigare hem. Som en annan skrev tidigare så kommer även jag ihåg dem från förut och samma känsla kom tillbaka till mig. Gillar din stil :) Skickar ett fång med styrkekramar till dig! Ert nya hem kommer med tiden bli klart!
Kram Jenni
Mullakin samoja mietteitä. Ja tunnustan, että nimenomaan sun ihana keittiösi on saanut mut ihan kärsimättömäksi; mullekin uusi valkoinen ihana keittiö tänne heti nyt!!! Ja monta muutakin juttua pitäisi saada laitettua. Mutta mies tekee täälläkin pitkää päivää, ja itsellä ei ihan kaikki hommat yksin luonnistu.
VastaaPoistaOnkohan se tää kevät, joka saa tämmösiä kärsimättömyyden puuskia aikaan?? :)
Voi, mua ahdistais ihan suunnattomasti, siksipä me ei remontoidakaan vanhaa vaan rakennetaan uutta.
VastaaPoistaTsemppiä, kyllä se koti valmistuu.
Täälläkin ahdistaa, mutta siitä syystä että haluaisin niin kovasti päästä etsimään uutta kotia ja muuttamaan pois tästä vanhasta. Ahdasta on ja jotenkin varmaan tämä kevät vielä ''pahentaa '' ahdistusta. Toiveissa olisi uusi koti, jonka saisi laittaa kokonaan mieleisekseen, kun nykyinen on vähän sellainen kompromissi. Teillä on ihana koti, tsemppiä viime rutistukseen!
VastaaPoistaHassua, minäkin katselin tässä vasta pari päivää sitten kuvia entisestä kodista ja aloin haikailemaan valmiin näköistä. Ja samoin ajattelin lähipäivinä pistää kuvia blogiinkin jonkinlaiseksi rohkaisuksi, että melko valmiinkin näköiseksikin kenties saadaan jossain vaiheessa... Siihen asti yritetään pitkittää pinnaa laudanpätkien ja kipsipölyn keskellä. Meilläkin tämä vaihe vain venyy venymistään, kun mies painaa myös pitkähköä työpäivää ja sen verran kranttuja ollaan, ettei muitakaan palkata tänne heilumaan :) Mutta hitaasti hyvä tulee, puolin ja toisin!
VastaaPoistaTsemppiä kovasti rempan keskelle, kyllä se vielä valmistuu ja sitten on ihana nauttia valmiissa kodissa. -Jonna
VastaaPoistaKuulostipa tutulta... Vaikka meillä takana vasta 1,5 kuukautta tätä remppahulinaa. Viikonloppuna ollaan muuttamassa, enemmän tai vähemmän keskeneräiseen kotiin. Muakin hiukan jännittää, kuinka sitä sit kestää, kun kaikki paikat on hiukan "sinne päin"...
VastaaPoistaTsemppiä sinne rempan keskelle, kyllä se vielä jossain vaiheessa palkitsee!!! :)
-Päivi-
Moi! Kovin samankaltaiset fiilikset on täälläkin. Ollaan rempattu sama aika kun tekin eli puolitoista vuotta ja todellakin alkaa tuntua että tämä on loputonta! Vaan joinakin päivinä sitä vaan on tyytyväinen siihen mitä on aikaan saatu ja se keskeneräinen ei ärsytä ihan niin paljon :) Tsemppiä ja niitä parempihermoisia päiviä lisää!!
VastaaPoistat. Kati
Vanhan talon remontointia ja laajennusta aloittaessamme 10 vuotta sitten olin kauhean optimistinen kaiken olevan tiptop vuodessa.
VastaaPoistaJaa, a. Edelleen puuttuu niitä kuvaamiasi listapätkiä jostakin. Samalla täyttä häkää on tullut jo uusittua yhtä sun toista.
Loppua ei tunnu siis näkyvän. Tämä on elämäntapa.
Tervetuloa käumään myös minun blogissa ja kannustusseuraajaksikin saa ryhtyä.
Minä en kestä tätä keskeneräisyyttä. Pinna alkaa olemaan niin piukalla, että... :D
VastaaPoistaMutta kauheinta on, että jonkun listan puuttumista ei enää edes huomaa. Silmä alkaa johonkin jo tottua.
Tuttua tuo ahdistus:). Mutta mies on niin topakka, että hoitaa hommat (loppuun!) vaikka läpi harmaan kiven. Eli ei puutu listoja, ei puutu mitään lopussa. Mutta sitä ennen, tuttua ahdistusta..:) Pitää vaan olla itselleen ja remontilleen armollinen, kyllä se on sitten kaunis valmiina.
VastaaPoistaNyt tosin rakennetaan kanssa uutta, ja toistaiseksi talo on vasta piirustuksena paperilla.
KIITOS, kiitos ihanista tsemppiviesteistänne! Lämmitti mieltä niin suloisesti lukea, että puuttuvat listat oikein taas sumentuivat tottumksen alle. Ja asiat palautuivat mittasuhteisiinsa. Kyllä tämäkin joskus valmistuu!!!
VastaaPoistaNiin paljon ei siis kuitenkaan ahdista, että vaihtaisin vanhaan takaisin. Tämä on ehdottomasti enemmän omaa tyyliä. Talo vain saisi olla vielä 50-100 vuotta vanhempi ;)
Mä en ole aiemmin tainnutkaan jättää tänne kommenttia vaikka käyn kyllä lukemassa. Huomasin, että teillä näyttää olleen tuo Ikean keittiö, vai onko se Ikean? Meillä on keittiöremontti suunnitteluasteella ja juuri tuota halajan meille vanhaan omakotitaloomme. Olitteko tyytyväisiä?
VastaaPoistaMoi Terhi,
VastaaPoistakyllä keittiö oli Ikean ja oltiin tyytyväisiä! Tässäkin kodissa on Ikean kyökki, tosin eri ovella, ja hyvä on sekin. Laatu jopa parempaa kuin yhden kotimme uudessa Topi-keittiössä. Eli Ikeaan vaan ;)
Hei,
VastaaPoistaOlisin kysellyt, mistä tuo kirjoituspöydän hopean värinen lamppu mahtaa olla ostettu?
Kiva blogi sinulla :)
Laura
Ei me kestetäkkään :-(
VastaaPoistaKolme vuotta remontoitiin, ovi kerrallaan, maalattava pinta kerrallaan. Alkoi olla valmista, paitsi kylpyhuone, joka jätettiin kustannussyistä myöhemälle.. JA kuinkas kävi, kohtalo puuttui peliin, tehty remontti (ja siihen kuluneet sadat työtunnit, itkut ja hikipisarat) tuhoutui tulipalossa. Ironista on, että ainoa tila mitä ei tarvitse korjata haju tai palovaurioista on se meiltä jäljelle jäänyt remonttikohde eli kylppäri :-((
Heissan Laura ja Sabuska, kiva kun kommentoitte! En vaan aina muista monta kommenttia on tullut joten saattaa jäädä huomaamatta erheessä!
VastaaPoistaLaura, lamppu on Ikeasta.
Sabuska, olin silloin ihan järkyttynyt teidän kauniin kotinne kohtalosta, ja vieläkin olen. Voimia teille!