Kesän kirppistelyt ovat jääneet aika vähiin. Joitain helmiä on löytynyt, kaikista mieluisimpana tämä Tenholan kirppikseltä löytynyt isoäidinneliötäkki, joka maksoi euron! Tosin siinä on muutama paikattava kohta, mutta enköhän selviä niistä.
Paikkausoperaation jälkeen se saa paikkansa keskimmäisen huoneesta. Pian täytyy kaivaa esiin myös oma keskeneräinen täkki, josta ei puutu enää paljoa. Ehkä 20 palaa tai jotain sinnepäin...
Huomenna meillä alkaa arki: koulu, eskari, päiväkoti ja minullakin työ. Hiukan hirvittää, tuleeko meidän elämästä nyt kauheaa oravanpyörää -tässä kun on kotivuosina oppinut arvostamaan hidasta elämää. Toisaalta on kiva palata tuttuun, kivaan työpaikkaan ja ennenkaikkea kivojen työkavereiden luokse. Vaikka en olekaan ollenkaan varma, onko vanha työ sitä, mitä haluan "isona" tehdä ;)...
Kuopuksen päiväkotiinmeno on ehkä vaikein pala -minulle. Huono omatunto kolkuttelee... onneksi sentään ryhmä on pieni ja aikuiset tosi kivoja. Kunhan saisi vielä kavereita. Söisi edes jotakin ettei riudu ihan luurangoksi. Ei joutuisi kiusatuksi. Joku ehtisi lohduttaa, kun on paha mieli.
(P.S. Voitteko kuvitella, että kun pieni yksivuotias itki itkemistään rattaissa pk:n pihalla, kuulin erään (sijaisen) hoitajan ilmoittavan, että hän ei sitten ota tuota syliin, hän ei lähde ollenkaan sylilinjalle, muuten niitä saa kantaa aina...Eikä ottanut vaan pieni jatkoi itkuaan...Siksihän siellä ollaan, niitä lapsia varten!!!)
Täytyy huomenna kai vaan olla huoletonna ja iloisena viemässä eskarilaista eskariin(pärjää kyllä) ja kuopusta hoitoon (todnäk pärjää kyllä myöskin)...
Miten te psyykkasitte itseänne, kun veitte lapset hoitoon? Vai tarvitsiko edes? Kauheinta olisi varmaan, jos itse itkisi ja lapsi ihmettelisi vieressä, heh...
Kiitos vielä teille kaikille vanhoille ja uusille vierailijoille, jotka käytte täällä lukemassa, katselemassa ja kommentoimassa. Olen ollut tosi huono kommentoimaan muille viime aikoina. Aion kyllä parantaa taas tapani!
Mukavaa viikkoa :)
No olipas inhottava kommentti hoitajalta :(
VastaaPoistaOlihan se lapsen hoitoon vieminen kova paikka..poika oli silloin 1,5 vuotias, niin pieni muutei kumminkaan edes ryhmänsä pienin.
Kun oltiin tutustumassa,MINÄ itkin ja poitsu leikki muiden mukana niinkuin ois aina ollut siellä!
Ekat pari viikkoa jäi huutamaan mutta niin se taitaa suurimmalla osalla ollakkin, lopetti itkun kuitenkin tosi pian!
Mä vein pojan hyvillä mielin koska tykkäsin hoitajista ja niille oli mukava jättää poika!
Nykyään poika viihtyy tosi hyvin, on isojen tyttöjen suosikki ja hurmuri muutenkin!Leikkii aina hikipäässä siellä ja useimmiten syökin hyvin,myös nukahtaa helposti eli oikein helppo hoidettava!:D
Kyllä se siitä, tietty alku on ehkä vähän nihkeetä mutta on tosi ihanaa miten paljon lapsi saa hoidosta,oppii uusia juttuja ja huomioimaan muita.
Tyhmä hoitaja. Kyllä se syli on oltava siinä vaiheessa vapaana kun lapsella on sille tarve! Näin mennään ainakin meidän pk:ssa. Päiväkotejakin tuntuu olevan niin moneen lähtöön... :/
VastaaPoistaVoimahalaus huomiseen! Muista, että sinulla on varmaan se surkein fiilis huomenaamulla, kun jätät neidin hoitoon. Hän kyllä pärjää, kunhan on ehkä pikkuisen osoittanut sinulle mieltään. Ja kun viikko on kulunut, hän on jo vanha tekijä. Sinusta en sitten viikon kuluttua tiedä. =)
VastaaPoistaHej,
VastaaPoistaVarma lyckönskningar till jobbstart och hela familjens nya rutiner. Det tar ett tag sedan hittar du ditt sett med vardagen som känns bra. Jag är ledig 1 vardag/vecka och tycker på det sättet att det känns lagom. Varje onsdag är jag hemma med barnen och vi hittar på lite kul program går till parken, ritar och bara myser.
Ha de bra!
Hälsningar Jenni
Itse menin töihin kun kuopus oli 4,5v. Työelämässä nyt 2,5 vuotta. Enkä vieläkään viihdy ja nyt loman jälkeen tuntuu taas vahvasti ,että olen väärässä paikassa. Kuopus aloitti koulun ja haikealta tuntuu. Mitenkä sitä saisi taas itsensä keploteltua kotiäidiksi? Iän puolesta lapsia ei taida enää tulla. Suurin osa kai sopeutuu ihan hyvin ja parhaiten sopeutuvat lapset.
VastaaPoistaVoi miten mäntti hoitaja!Onneksi vain sijainen..Kaveri (useampikin itse asiassa) on töissä päiväkodissa ja lulluttaa pieniä sylissä päivät pitkät.Sanoi että leikkiminen ja huomioiduksi tuleminen,syliin pääseminen se tärkeintä on eikä vanhempia varten askartelu,on niitä kivojakin tarhantätejä :) Itsellä ei vielä tilanne ole ajankohtainen mutta vierestä seuranneena on kyllä näyttäny siltä että äidille on kovempi paikka kuin lapselle..Pienellä on kuitenkin niin paljon kaikkea uutta kivaa siellä ettei ehdi murehtia koko päivää vaikka aamulla parku pääsisikinoimia arjen alkuun!
VastaaPoistaIhana peitto!
VastaaPoistaja niin kauniin valoisaa!
Voimia arkeen ja aamuihin!
Anu
Tiedän niin tunteen. Hammasta purren jätin aikoinaan lapseni hoitoon. Itse en ole puhunut lapsille kovasta ikävästä tai jäänyt roikkumaan eteiseen, sillä olen ajatellut, että sitten se ikävä voi tulla kovana lapsillekin. Meillä eskari alkoi jo viime viikolla ja tosi hyvin on aloitus mennyt. Kuulemma puurokin on aivan ylihyvää! Kuopus, pian 4v, vaihtoi kesän alussa hoitopaikkaa ja on nyt isossa yksityisessä päiväkodissa ja hoitajat ovat siellä kyllä parempia kuin edellisessä. Valitettavasti noita mätämuna-hoitajia joskus joukkoon eksyy, mutta jos siellä ryhmässä on useampi hoitaja niin ei hätää.
VastaaPoistaMites se eka päivä teillä meni?
Ps. tuo täkki on aivan mahtava löytö!!!!
Vaikea paikka... Meillä oli viime syksynä edessä tuo sama. Eli vanhin eskariin ja pienemmät 3 ja 1v hoitoon. Ja kyllä oli kova paikka. Olin niin huolissani tuosta pienimmästä... kun oltiin tutustumassa, isommat tuuppivat ja tönivät surutta ja äidin sydän itki. :( Ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei se olisi ollut kamalaa. Se oli. Ihan hirveetä! Mä jaksoin olla reipas siihen asti, kunnes pääsin päiväkodin portista pihalle ja sitten puhkesin itkemään. Eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että joudun palaamaan työhön, josta en YHTÄÄN pitänyt.. MUTTA, kaiken tämän alkudraaman jälkeen lapsille meni TOSI hyvin! Pienin sopeutui välittömästi ja oli kuin kala vedessä, eikä lapset edes sairastelleet juuri yhtään syksyn aikana. :)
VastaaPoistaJoten vaikka se koville ottaa, niin kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, ihan varmasti. :)
Tsemppiä kovasti! :)
-Päivi-
Niin, ja tuosta hoitajan kommentista vois vaikka antaa palautetta... ei taida olla ihan oikealla alalla, jos noin ajattelee! :/
Jos olisin ollut kuulemassa, olisi kyseinen ämmä kuullut muutamia totuuksia ammatinvalinnastaan...
VastaaPoistaKuvissasi on aina niin ihana valoisuus, että ärsyttää mennä kotiin töistä...
No huh, mikä kommentti hoitajalta! Tuollaiset aina pelottaa kun jättää pienen hoitoon.
VastaaPoistaMeillä tyttö aloitti hoidon kun oli juuri täyttänyt vuoden, jäi aina tosi hyvin ja mielellään hoitoon jo alussa, ihan muutamia kertoja on jäänyt itkemään.
Silloin kun ekan kerran itki, niin hoitajalta tuli vartin päästä viesti, että itku oli loppunut melkein heti ja leikit alkaneet.
Se lämmitti sydäntä!
Vaikeampaa olisi ollut varmasti, jos lapsi itkisi aina perään.
Tsemppiä teille arjen aloitukseen, uuteen elämänvaiheeseen, ja toivotaan, että kaikki sujuu hyvin :)
Suurin osa on kommentoinut sitä miten lapset ovat sopeutuneet (hyvin), mutta miten te äidit olette sopeutuneet?
VastaaPoistaNo, ihmetyttää kyllä tuon hoitajan kommentti, ei taida olla ihan oikealla alalla. Itse en kyllä raaskisi antaa toisen vaan parkua. Jotenkin julmaa. Tsemppiä! Ja kiva peitto muuten.
VastaaPoistaNo oih ja voih tuommoista möläytystä! Mutta uskon kyllä, että lapset pärjää, jos äiti pärjää! Alku hankalaa, mutta kun rutiinit on alkaneet muodostua, niin eiköhän se siitä :)
VastaaPoistaItse muistan sen ekan tutusmispäivän perhepäivähoitopaikkaan, jolloin kirjotettiin hoitosopimuskin. Perhepäivähoidon ohjaaja kun saapui, niin tokaisi ekana, että "ompa hän pieni!" Oskari oli sillon 1v 1 kk, ja arvaa ahdistiko.. Itkuun melkein pillahdin! Teki mieli sanoa, että arvaa tiiänkö sen?? ja painella takasin kotiin. Mutta pakko oli palata työhön, yrittäjiä kun ollaan. Ja Osku on edelleen siellä samassa paikassa, aivan mahtavassa ja kivassa :)
Ai niin, peitto on kyllä hieno löytö. Ihanat syksyiset sävyt!
Voin paljon päiväkodissa olleena hyvin uskoa, sillä tuo on niin yleistä :-(((
VastaaPoistaMoikka,
VastaaPoistakiitos ihanasta kannustuksesta!
Eka päivä takana ja kyllä otti koville jättää pieni surkeana itkemään! Sen verran oli möykky rinnassa ja pala kurkussa, että ahdistusitku vaani koko päivän. Huomenna ehkä sujuu jo paremmin!
Nyt telkun ääreen, FST esittää uusintana tanskalaisen Kyllä Nolottaa -sarjan, ja jos se on sama mitä luulen joskus katsoneeni puolivahingossa, se on huippuhauska! Nauruterapia on paras terapia tähän iltaan!
Meillä juuri päiväkotiin tutustuminen käynnissä ja poika siis 1,5-vuotias. Hieman ahdistaa, mutta pakko vaan olla reipas äiti. Hoitajat vaikuttivat kyllä tosi ihanilta, joten ei tarvitse siitä huolehtia. :) Tuollaisen kommentin olen kerran kuullut aiemminkin. Pieni hetki syliä voisi tehdä hoitajankin työpäivän paljon mukavammaksi, ei tarvitsisi kuunnella lasten ikävöintiä ja pahaa tuulta. Sääli niitä pieniä, jotka eivät päivähoidossa saa sylivuoroa jonkun tuollaisen periaatteen vuoksi. Mukavaa elokuuta sinulle ja kyllä ne lapset pärjää!
VastaaPoistaHei taas, ottaisitko vastaan tunnustuksen? :)
VastaaPoistaAjan myötä lapset sopeutuu ja äiditkin sopeutuu. Huono omatunto on kuitenkin aina läsnä, sekä töissä että kotona. Se kai tulee synnytyslaitokselta kylkiäisenä. ;)Mutta mitä lyhyempää päivää lapset tekevät ja mitä enempi vapaapäiviä onnistutaan pitämään sen parempi koko perheelle. Kun lapset jaksaa paremmin niin kotona ei mene ihan kiukkuamiseksi. Meillä auttaa sylihetki heti kotiin tultua. Ruuanlaitto ja muut saa odottaa sen pienen hetken. Päiväkodin arki on lapselle kuitenkin rankkaa, vaikka kuinka kivaa olisi. Aina on yksi kahdestatoista tai yksi kahdestakymmenestä. Kyllä me vanhemmat kuitenkin olemme lapsille tärkeintä, vaikka meitä empaattisia ja sylissä pitäviä tarhantätejäkin on ;)
VastaaPoistaTsemppiä! Ja jos jonkun hoitajan käytös harmittaa omassa päiväkodissa, kannattaa avata suunsa mahdollisimman pian. Puhu mieluiten kyseiselle hoitajalle, mutta myös ryhmän jollekin muulle aikuiselle voi mainita tai viime kädessä suoraan päiväkodin johtajalle. Lapsia ja perheitä varten siellä ollaan. Asiat ei muutu, jos niitä ei tiedosteta tai jos ne vain hiljaisesti hyväksytään.
Täällä on taas niin kaunista! Hyvää työhönpaluuta ja paljon syliä lapsellesi, myös hoidossa!
VastaaPoistaOnpa todella kaunis peitto ja kuvat kauniita. Lapset onneksi pitää toisten lasten seurasta ja ovat niin välittömiä, että tuntematonkin on hetkessä tuttu. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoista