Tyytyväisenä

 Sammalta, ruusuja, helmiä, köyhäinhopeisia lintusia, niistä on tän vuoden asetelma väkrätty...

Voispa sanoa neuloneensa nämä itse...ihanaa lämpöä ja pehmeyttä viluvarpaille kaupan hyllyltä...

Olen niin tyytyväinen listoihin ja tasetteihin :)

Kalenterille löytyi oiva paikka yläkerran kaiteelta. Sen luokse on kova tunku joulukuisina aamuina, oletan. Toivottavasti tonttu muistaa laittaa taskuihin täytettä joka yö...tai alakerran joulusukkiin. Muistathan, tonttu!

Kappas, Korvatunturi muutti meille, Lindan eli meidän eskarilaisen huoneeseen...paras olla häiritsemättä ;)

       Lempijoulukukkia, valkoisia hyasintteja. Joulutunnelman luojina ykkösiä!

Kehrään täällä kuin kissa ihanissa adventtitunnelmissa. Ei haittaa, vaikka on hiukan sotkuista, kun...ta-daa: remontti etenee! Ei haittaa, vaikka palelee, kun mies ravaa ulkona sahaamassa listoja ja unohtelee oven auki...jee me saadaan vihdoin listat taloon! Siis jalkalistat ja joitain muita puuttuvia listoja. Yläkerran makkarit saa kylläkin vielä odottaa, samoin kattolistat. Kunhan nyt edes alakerta saadaan kuntoon jouluksi!

Tyytyväinen olen myös siihen, että orkidea kukoistaa yhä -kiitos hyvistä neuvoista! Yllätin itseni myös kasvattamalla tasetteja, yksi kukkakin jo aukesi. Ei haittaa, vaikka ne onkin pitkiä honkkelivartisia täällä huoneenlämmössä kasvaneina, ainakaan en unohtanut pitää kasvuhiekkaa kosteana!

Tyytyväinen olen adventtikynttiläasetelmaankin, kovin on romanttista tänä vuonna. Ruusut vaan ei näköjään saa tarpeeksi vettä oasiksessa, kun on yhden yön jälkeen jo ruskeaa terälehdissä. Vaihdan sit uudet kukat, kun nuo nuupahtaa -pinkit ruusut vois olla aika kivat myös. Lapset tuomitsivat epäjouluisaksi, toivoivat tonttuja ja punaista :) Ens vuonna ehkä sitten perinteisempää taas.

Tyytyväisenä ajattelen appiukon korjaamaa ompelukoneen johtoa, joka siis oli Onni Koirasen katkikaluama. Onni on kyllä koetellut hermoja, tänään viimeksi söi mun uuteen huiviin kaksi reikää (joo, ei pidä jättää mitään koiran ulottuville, sen olen karvaasti oppinut, mutta aina ei ole silmät nurkan takana katsomassa mitä lapset jättää...).

Tyytyväisenä olen siitäkin, että talven hiihtokausi on avattu! Huhkin eilen Oittaan huippuhyvällä ladulla viisi kilometriä ja kyllä täytyi todeta, että kovin on päässyt kunto romahtamaan. Kunnon tasosta kertonee jotain se, että eräs sitkeä tervaskantopappa meinas ohittaa mut koko ajan, ja mä sentään hiihtelin luistelupuolella (veren maku suussa, ihan tajutonta) ja pappa sujutteli pertsaa. Kääk. Koskaan, koskaan ennen ei ole tarvinnut kisata pappoja vastaan ladulla! Nyt alkoi kuntokuuri: aion mennä vielä tänään testaamaan lähiladun. Tässäkin rapakuntoasiassa voi piillä tyytyväisyyden siemen: pohjalta on matka aina ylöspäin ;D

Odotan jo iltaa, kun kokoonnutaan kaikki iltapalalle ja sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä. Saa oikein luvalla laittaa Rajattoman joulumusiikkia soimaan ja nauttia jouluisasta tunnelmasta :)

Tunnelmallista -ja tyytyväistä- ekaa adventtia myös teille kaikille vierailijoille!