torstai 28. huhtikuuta 2016

Hypoteesi











"Olipa kerran perhe, joka teki työtä lastensuojelun kriisiperheenä. Perheessä oli ollut hoidossa vauva useita kuukausia. Perhe tiesi koko ajan, että lainavauva lähtee jossain vaiheessa, mutta kiintyi vauvaan kovasti. Siksi vauvan lähtöpäivän lähetessä varsinkin perheen äiti oli haikeana. Äiti pohdiskeli, että johtuiko lainassa olevaan lapseen kiintyminen kokemattomuudesta työhön, vaiko kemioista, vai oliko se luonnollinen seuraus yhteisestä arjesta? Mitä lainalapsi miettii, kun sijaisperhe katoaakin? Miten omat lapset toipuvat lainasisaruksen menetyksestä? Kehittyykö perheenjäsenille lopulta suojamekanismi, joka estää kiintymisen lainalapsiin?
Äiti oli käsitellyt paljon näitä kysymyksiä etukäteen, mutta huomasi, että teoria oli kovin eri asia kuin käytäntö. Lohtua antoi ajatus, että perhe oli tehnyt oikein -lapsi sai heiltä hoivaa, lämpöä ja rakkautta. Äiti myös eli omalla kohdallaan todeksi sen, että lapsen ei tarvitse olla oma, että sitä voi rakastaa kuin omaansa. Äiti toivoi, että työn jatkuessa kiintyminen lainalapsiin ei vähenisi, mutta että luopumisen tuska helpottuisi tottumisen myötä."



10 kommenttia:

  1. Voih, oletkin ollut mielessä... Olen pohtinut, joko se ero on koittanut. Voimia, tsemppiä ja halituksia! Nyt sitten hetken keskityt itseesi, urheilet ja nautit yöunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna <3
      Viimeisiä viikkoja viedään. Ja plan on juurikin tuo :)

      Poista
  2. <3 Voi tuli aivan kyyneleet silmiin. Olet kultainen!

    VastaaPoista
  3. Voi ♡

    Omalla kohdallani voin sanoa,että suojamekanismia ei kyllä kehity. Kyllä niihin vauvoihin aina kiintyy ja minusta toisaalta se on juuri parasta,mitä lapsi voi saada. Rehellisen ja aidon kiintymyksen. Toki sitä ei vaadita eikä voi vaatia. Eikä myöskään ole väärin,jos johonkin lapseen ei kiinny.

    Vuosien mittaan löydät varmasti aina uusia keinoja käsitellä eroa ja hyvästejä lainalapsesta. Mutta ei siihen koskaan totu eikä turru.


    Tsemppejä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona!
      Olen samaa mieltä - aito kiintymys on parasta, mitä lainalapsi voi saada. Toivon, että tulevat erot ei kuitenkaan aiheuttaisi näin suurta järkytystä kuin tämä on jo tähän saakka aiheuttanut (vaikka mitään huolta sinänsä ei olekaan, päinvastoin). Kai mä eron kestän, se on tämäkin elämän rikkautta, että on saanut hoitaa näin ihanaa lasta. <3.

      Poista
  4. Voimia teille, ihanasti kirjoitit <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 <3 -Kyllä tästä(kin) selvitään!
      Lapsen paras mielessä kun katsoo eteenpäin niin oma luopumisen tuska helpottaa kummasti!

      Poista

Kiitos kommentistasi <3
Kommentoithan aina uusimpaan postaukseen, ettei kommenttisi jää huomaamatta :)