...olen aloitellut yli viidentoista vuoden tauon jälkeen virkkausta ja kudontaa. Ja jäänyt (hih) koukkuun :) Tässä harrastuksessa on vaan se vika, että kun ihan nopeasti vaan virkkaa ihan vähän vaan, aika kuluu huomaamatta niiden "parin" kierroksen kanssa...ja kun meillä ei valitettavasti ole sen enempää kokkia kuin sisäkköäkään, on useampana päivänä säntäilty edestakaisin hosuen ruoanlaiton, pyykkihuollon ja edes jonkinlaisen järjestyksen edistämiseksi.
Mutta onpahan rentouttavaa puuhaa! Saavutuksinani on villasukan (esikoiselle) varsi kantapäähän saakka ja huimat kaksi virkattua ruutua ja kaksi virkattua kukkaa. Lisääkin ruutuja kai tarvitaan, jos tahdon kesäiltoina kietoutua omatekoiseen villatäkkiin...onneksi virkkausopettajani asustaa naapurissa, koska ohjeet jotenkin kummasti unohtuvat jatkuvasti...
Kotikone on yhä huollossa, odottaa uutta emolevyä. Toivottavasti saan sen pian takaisin...Remonttirintamalla vaisua, mies työreissaa niin vietävän paljon, ettei vähiä yhteisiä iltoja ja viikonloppuja raaski käyttää remonttiin. Tosin eiköhän taas pian päästä vauhtiin, kun illatkin alkavat valoistua ja energiaa alkaa löytyä (siis raivoenergiaa, kun mikään ei ole ihan valmista ;) ja tavarapaljous velloo ympäri kotia...)
Ihania pakkaspäiviä teille ihan jokaiselle!
Ihana tuo sinun palmikkopeittosi ja tyynysi! Minulla on oma palmikkopeitto puikoilla, niin totaalisen kesken. Valmista en ole voinut ostaa kun kuvittelen saavani jotain valmista. Neulominen ja virkkaaminen on ihanaa, harmillisesti saan vain tosi harvoin mitään valmista.
VastaaPoistaMinä olen päättänyt opetella neulomaan. Kunhan ehdin ja saan aikaiseksi. Toivottavasti joskus. Virkkaaminen on tosi kivaa, neulomiseen sain kouluaikana jonkinlaisen kammon eikä se ole huvittanut. Minullakin on tuota vikaa, että virkkaustyöt tahtovat lojua pitkään keskeneräisinä, etenkin kohdattuani jonkun ongelman... Hauskoja talvipäiviä sinnekin!
VastaaPoistaTäällä katselemassa kuviasi ja toivottelen samalla hyvää pyhää..
VastaaPoistaVoi, minäkin haaveilen virkkaamisesta. Mulla on kohta vuoden verran ollut tallessa kuva ah niin kauniista torkkupeitosta, joka on koottu valkoisista, vaaleansinisistä ja hiekanvärisistä isoäidinneliöistä. Vielä joskus sellaisen peiton teen. Ensin vain täytyis löytää aikaa virkkauksen opetteluun. Mun käsityöguru, pikkusisko, asuu valitettavan kaukana...
VastaaPoistaVirkkaus on kivaa!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle jotain!
Anu
KS, Thanks :)
VastaaPoistaHanna, Kiitos! Muistan kyllä ihanan peittosi...kyllä se varmasti aikanaan valmistuu :)
Miia, neulominen on minusta tosi paljon helpompaa kuin virkkaaminen...ainakin oikein ja nurin, ilman mitään kuvioita! Ne onkin sitten ihan eri juttu...kaikki unohtunut.
Moikka vaan Krisse :) kiva kun piipahdit!
Nora, mulla sama tavoite kuin sinulla: mummonruutuja, valkoista ja hiekansävyä...Siitä vaan virkkaamaan :) Katsotaan, millaiset täkit on kesäksi valmiit ;)
Anu, Kiitos! Palaan asiaan!!!