tiistai 21. tammikuuta 2014

Kakluunin lämmössä

 
 
 







Äiti miks sä äiti otat kuvaa mun vaatteista. Näytä äiti mulle! Kato mä nojaan äiti tässä!

Kaakeliuuni oli rakkautta ensi silmäyksellä!
Ja se vastaa lämmöllä tunteisiini, tuli loimottaa pesässä joka päivä näin pakkaskaudella. Kireimmällä pakkasella (-20 astetta) poltimme pienehkön pesällisen aamuin illoin, vaikka jossain neuvotaankin, ettei saisi polttaa kuin yhden pesällisen päivässä, etteivät uunin rakenteet kärsi. Järkeilimme, että suht tasainen lämpö on kuitenkin parempi kuin jatkuva jäähtyminen ja kuumeneminen. Jos jollakulla on hyvää kokemusta tai tietoa asiaan liittyen, olisin kiitollinen. En kuitenkaan halua pilata ihanaa kakluuniamme liialla lämmittämisellä.
Kesällä aiomme kunnostaa uunin tulipesän pienet halkeamat. Myös luukkujen (jotka on valmistanut Porin Valu) maalaus ja kunnostus on edessä. Sekä tietysti jonkun vanhoihin kakluuneihin perehtyneen takkamestarin perinpohjainen tutkimus.

Tänä aamuna haeskelin uuniamme Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista, ja aika pian tärppäsi: uuni on Rakkolanjoen Kaakelitehtaan mallistoa ja suunnittelijana on ollut ilmeisesti arkkitehti O.Wiljanen.
Uunimme poikkeaa kuvan uunista vain korkeudeltaan ja luukkujen edessä meillä on suorat kaakelit, kun kuvassa näkyy kaarevat.

Hain innoissani tietoa moisesta tehtaasta ja Karjalan liiton sivuilta sitä löytyikin:

Rakkolanjoen kylä sijaitsi Vahvialan itäreunalla Nurmin kylän vieressä joen ja rautatien molemmin puolin. Kylään kuului jo keskiajan alussa kolme taloa ja 1700-luvulla talojen määrä oli noussut kymmeneen. Näistä suurimmat olivat Rakkolanjoen ja Hovinmaan kartanot. Kylän halkaisi Rakkolanjoki, jonka molemmin puolin asutus levisi.
Rakkolanjoen kaakelitehdas oli toinen kylän kahdesta teollisuuslaitoksesta. Se perustettiin vuonna 1877. Rakkolanjoen kaakelitehtaasta tuli menestyvä ja tunnettu kaakeliuunien valmistaja. Uuneja ostettiin paljon Pietariin ja myös kotimaassa Rakkolanjoen kakluunit olivat arvostettuja. Yhtiön toiminta loppui vuonna 1930 taloudellisiin vaikeuksiin. Tehtaan toimintaa jatkoi sotien välissä Karjalan Puuteollisuus Oy. Tänä päivänä suuresta kolmikerroksisesta päärakennuksesta on jäljellä enää vähäinen tiilikasa. Tämäkin tehdas työllisti parhaimmillaan toistasataa työntekijää.

Tykkään ajatuksesta, että meillä on kakluuni Karjalasta, koska sieltäpäin on isäni suku, juurikin tuolta Vahvialan suunnalta. 
Ties vaikka joku esi-isistä olisi ollut kaakelitehtaalla töitä paiskimassa :)
Muistaakseni mummo asui Vahvialassa lapsuutensa -kylläpä nyt aikuisena kiinnostaisi tietää niistä ajoista...!

Hilda auttoi äitiä saamaan uunin kuvauskuntoon pyyhkimällä pölyjä. Ihana pikku apurinen, aina innolla mukana päivän touhuissa. 
 Nyt uunissa rätisee taas tuli. Se tuo niin kotoisaa tunnelmaa. 
Ja sitä lämpöä, ennenkaikkea!


6 kommenttia:

  1. Mun vanhenpien itserakentamassa talossa on aivan ihana kaakeliuuni, siirretty Elimäen kartanosta taloon rakennusvaiheessa. Siitä jätettiin yksi kerros pois, ehkä tuolle teidänkin uunille on käynyt jossain vaiheessa niin, että on siirretty ja jätetty tuolloin kerros pois? Kaunis uuni on! (olen ihaillut yhtä myytävänä olevaan taloa, jossa on aika samanlaisia kaakeliuuneja jopa kaksi!)

    Meillä on olohuoneessa (vähän ruma) takka, se on vaan niin ihanaa kun voi pakkasella lämmitellä elävän tulen ääressä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voi hyvinkin olla, että uuni on siirretty. Yksi kerros on jätetty pois, koska olohuone on hiukan matalampi kuin muut huoneet.
      Elävä tuli on kyllä ihana lämmittäjä, oli takka millainen hyvänsä :):) vaikka toisaalta, saisi nämä pakkaset jo hellittää hiukan...!

      Poista
  2. Tuollaiset vanhat uunit on kyllä ihania. :) Taas kerran täytyy harmitella, kun meiltä ei sellaista löydy ja olohuoneen pönttöuuni oli meitä ennen purettu. Onneksi on nyt kuitenkin uusi takka. Puilla lämmittäessä tulee myös ihan erilainen lämpö kuin pattereista. En ole mikään uuniasintuntija, mutta mun mielestä tuo teidän tapa lämmittää kuulostaa fiksulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, kun teiltä on purettu uuni, mutta hyvä, kun saitte kuitenkin uuden. Onhan uusi takka -siis varaava- niin paljon tehokkaampi lämmittäjänä, kuin vanha. Tai ainakin kakluuneissa ero on huikea.
      Mukavia lämmittelyhetkiä takan äärellä :)

      Poista
  3. Kaunis kakluuni! Myöskin kauniita jääkukkia kuvattuna :) Takkatuli täälläkin parhaillaan tuo lämpöä ja tunnelmaan tupaan näiden kylmien pakkaspäivien vallitessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Takkatuli jaksaa ilahduttaa aina vaan! tosin muistan kuusi vuotta sitten, kun olimme muuttaneet takattaomaan taloon -olin iloinen, ettei siellä ollut takkaa...nimittäin olin kärsinyt kaameasta raskauspahoinvoinnista, ja savun haju sai yökkäämään päivittäin :D onneksi takana on ne päivät :D

      Poista

Kiitos kommentistasi <3
Kommentoithan aina uusimpaan postaukseen, ettei kommenttisi jää huomaamatta :)