torstai 8. huhtikuuta 2010

Taukoa, lomaa, lepoa...



...sitä kaipaan juuri nyt. Oma mieli on nyt niin myllerryksessä tulevan mahdollisen töihinpaluun ja sen asettamien uusien haasteiden vuoksi, ettei tänne blogiin ole energiaa laittaa mitään. Elämä on viime ajat ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä kaikki on selvää, välillä ei niin mikään. Kun tietäisikin, mihin suuntaan pitää mennä! Ja vieläpä niin, että suunta tuntuisi oikealta ja hyvältä...

Joten täällä voi olla hiljaista nyt jonkin aikaa, tai sitten postaan harvakseen, en tiedä yhtään. Tavataan taas :) 

9 kommenttia:

  1. Hej,
    sorry long time that I could visited your wonderful blog! Easter was great but also busy. Hope yours was also wonderful! Your photo and also the new header look great!!! I love it! When I was scrolling through your blog to see what I have missed I saw that you have given me an award. Oh I am so honored! Thank you so much!!! It is such a joy! Big hugs to you, Yvonne

    VastaaPoista
  2. Hej,
    your blog is sooo beautiful. And your post today great.. wonderful wishes Susi from Germany

    VastaaPoista
  3. Itse painin vähän samankaltaisten ongelmien kanssa - mihin suuntaan ja miten, joten tiedän, että se on rankkaa. Paljon tsemppiä sinulle ja bloggaa sitten kun jaksat! Siitä on kai turha ottaa paineita. Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
  4. Tänään taikinaterapiaa ja huomenna kirppikselle aamusta! Johan tokenee! =)

    Nähdään pian!

    VastaaPoista
  5. Mieti ja pohdiskele ja pidä taukoa ihan rauhassa, täällä ootellaan!

    VastaaPoista
  6. Tauko kuulostaa hyvältä ajatukselta, joskus on vaan pakko antaa ajatusten selkiytyä rauhassa.

    Mulla on mielessä samanlaista myllerrystä tämän kaiken muutto/paikkakunnan vaihto ym. systeemin lisäksi mietityttää juuri tuo töihin paluu (tai töiden hakeminen mun tapauksessa..). Isoja ja rankkoja päätöksiä...

    Toivottavasti ajatukset selkiytyvät hiljalleen. :)

    -Päivi-

    VastaaPoista
  7. Töihinpaluu oli minullekin kotiäitivuosien jälkeen tosi haastavaa, mutta kyllä se siitä siten lähti menemään kun vauhtiin vaan pääsi. Ekat 2-3 viikkoa olivat ne kamalimmat. Aina välillä ahdistaa tämä kiire ja se, että olenko menossa oikeaan suuntaan, mutta uskon että asioilla on tapana järjestyä parhain päin. Tsemppiä ja paljon syrämmen woimmaa!

    VastaaPoista
  8. Onni tulkohon tupahan, hyvä vuosi vierahaksi! Kiva kuva pienestä! =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3
Kommentoithan aina uusimpaan postaukseen, ettei kommenttisi jää huomaamatta :)