Olen aikas hyvällä fiiliksellä! 

Fitfarmin ohjeet puree taas hyvin. Jo mahtuu farkut jalkaan :D

Tällä kerralla mä en hae niinkään lihaskasvua vaan tiputan ne kurjat syksy- ja joulukilot. Jos haba hiukan kasvaakin -ja tietyt kriisikohdat pienenee- siinä sivussa, hyvä niin. Juoksukin kulkee taas, mahtista. 

Suosittelen Fitfarmia kyllä lämmöllä. 

Hyvä syy olla hyvällä fiiliksellä on myös uudet, samanhenkiset kaverit täällä. 

Tänään perjantaikahviteltiin meillä ja oli kyllä taas niin kiva katsella pienten leikkejä. Hilda odottaa kavereiden tapaamista kovasti ja yhteinen leikki sujuu pääosin hienosti.

Yksi ihana ihana pieni nyyttikin oli mukana ja voi sitä vauvantuoksua! Vauvat on niin parasta. Oli suloista pitää vauvaa sylissä, mutta ei tehnyt tiukkaa luovuttaa pois...

Nyt mua odottaa ällö tehtävä yläkerrassa: hämähäkki on muuttanut ruusuhuoneen katonrajaan millä se on elänyt koko talven? . Inhotus livahtaa aina kattopaneelien taakse, kun yritän pyydystää liiskata sen. Arvatkaa, suostuuko lapsi  nukkumaan ensi yönä sängyssään, jos hämppis päivystää metrin verran pään yläpuolella. Oli ollut kauhujen herätys, kun aamulla ensimmäiseksi näki hämähäkin päänsä yläpuolella. Hrr.

Toiveissa olisi päästä viikonloppuna luistelemaan isommalle baanalle kuin kotipihaan: lähijärvellä on neljän kilometrin luistelureitti. Jos vaan pakkanen hiukan lauhtuu, niin sinne!

Mukavaa viikonloppua :)

Viikon varrelta

Tällä viikolla on ollut menoa kerrakseen!

-kahvittelua kaveriporukalla

-kerhoilua

-kässäkamun synttäreitä

-hamsterikuumeen nostatusta

-kuntoilua

Vähemmälle on jäänyt kodinhoito ja maalaaminen, kun ollaan menty ympäriinsä koko viikko! 

Tänään viikkosiivoukset pikana, perjantaipitsaa&karkkia muille, mulle kelpo annos kunnon ruokaa (tänään on tehnyt mieli herkkuja, tunnustan -kun ruokaväli hiukan venähti. Mutta pidän pintani.). Huomenna saadaan serkkukatras yökylään. 

Ehkä päästään myös  hiihtämään, jos pakkanen jo vihdoin lauhtuisi. 

Mulla ja tytöillä on hamsukuume. Keväämmällä ehkä saadaan tuollainen söpöläinen! 

Sen verran ehdin väkrätä kässähommia, että tein Matildan mekkoon kauan odotetun kimallekuvion HotFix -kimallekalvolla. Kuvaa mietiskeltiin ja päädyttiin yhdessä suloiseen bambiin Mekkotehdas-kirjasta. Helppoa ja nopeaa - ja lisää kimalteita on toivottu erinäisiin vaatteisiin :). Kokeilin kimallekalvoa myös nappien päällystämiseen, ja siitä sai tytöille mieluisat nappihiuslenksut. 

Leppoisaa viikonloppua, nyt sohva kutsuu VOF:n pariin!

Kakluunin lämmössä

 

 

 

Äiti miks sä äiti otat kuvaa mun vaatteista. Näytä äiti mulle! Kato mä nojaan äiti tässä!

Kaakeliuuni oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Ja se vastaa lämmöllä tunteisiini, tuli loimottaa pesässä joka päivä näin pakkaskaudella. Kireimmällä pakkasella (-20 astetta) poltimme pienehkön pesällisen aamuin illoin, vaikka jossain neuvotaankin, ettei saisi polttaa kuin yhden pesällisen päivässä, etteivät uunin rakenteet kärsi. Järkeilimme, että suht tasainen lämpö on kuitenkin parempi kuin jatkuva jäähtyminen ja kuumeneminen. Jos jollakulla on hyvää kokemusta tai tietoa asiaan liittyen, olisin kiitollinen. En kuitenkaan halua pilata ihanaa kakluuniamme liialla lämmittämisellä.

Kesällä aiomme kunnostaa uunin tulipesän pienet halkeamat. Myös luukkujen (jotka on valmistanut Porin Valu) maalaus ja kunnostus on edessä. Sekä tietysti jonkun vanhoihin kakluuneihin perehtyneen takkamestarin perinpohjainen tutkimus.

Tänä aamuna haeskelin uuniamme Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista, ja aika pian tärppäsi: uuni on Rakkolanjoen Kaakelitehtaan mallistoa ja suunnittelijana on ollut ilmeisesti arkkitehti O.Wiljanen.

Uunimme poikkeaa kuvan uunista vain korkeudeltaan ja luukkujen edessä meillä on suorat kaakelit, kun kuvassa näkyy kaarevat.

Hain innoissani tietoa moisesta tehtaasta ja Karjalan liiton sivuilta sitä löytyikin:

Rakkolanjoen kylä sijaitsi Vahvialan itäreunalla Nurmin kylän vieressä joen ja rautatien molemmin puolin. Kylään kuului jo keskiajan alussa kolme taloa ja 1700-luvulla talojen määrä oli noussut kymmeneen. Näistä suurimmat olivat Rakkolanjoen ja Hovinmaan kartanot. Kylän halkaisi Rakkolanjoki, jonka molemmin puolin asutus levisi.

Rakkolanjoen kaakelitehdas oli toinen kylän kahdesta teollisuuslaitoksesta. Se perustettiin vuonna 1877. Rakkolanjoen kaakelitehtaasta tuli menestyvä ja tunnettu kaakeliuunien valmistaja. Uuneja ostettiin paljon Pietariin ja myös kotimaassa Rakkolanjoen kakluunit olivat arvostettuja. Yhtiön toiminta loppui vuonna 1930 taloudellisiin vaikeuksiin. Tehtaan toimintaa jatkoi sotien välissä Karjalan Puuteollisuus Oy. Tänä päivänä suuresta kolmikerroksisesta päärakennuksesta on jäljellä enää vähäinen tiilikasa. Tämäkin tehdas työllisti parhaimmillaan toistasataa työntekijää.

Tykkään ajatuksesta, että meillä on kakluuni Karjalasta, koska sieltäpäin on isäni suku, juurikin tuolta Vahvialan suunnalta. 

Ties vaikka joku esi-isistä olisi ollut kaakelitehtaalla töitä paiskimassa :)

Muistaakseni mummo asui Vahvialassa lapsuutensa -kylläpä nyt aikuisena kiinnostaisi tietää niistä ajoista...!

Hilda auttoi äitiä saamaan uunin kuvauskuntoon pyyhkimällä pölyjä. Ihana pikku apurinen, aina innolla mukana päivän touhuissa. 

 Nyt uunissa rätisee taas tuli. Se tuo niin kotoisaa tunnelmaa. 

Ja sitä lämpöä, ennenkaikkea!

Mie romahan!

Tajuttiin nimittäin juuri, että pian alkavaksi aiottu keittiöremontti täytyy lykätä keväämmälle. Olin jo hekumoinut toimivamapaa, kauniimpaa, valkoista keittiötä ja suunnitelmatkin on jo lähes hiotut. Nyt tällä alakuvan kyökillä mennään säiden lämpenemiseen saakka. Keittiö vetelee viimeisiään. Yksi alaovi on jo irronnut kokonaan saranoiden petettyä, vetolaatikot rusahtelevat ilkeän kuuloisesti, pinnat on tosi kuluneet, ja ennenkaikkea keittiö on ahdas! Pikkuruinen u-malli, johon ei kahta kokkia kerralla mahdu. Okei, onhan se mun silmään rumakin. Beigeä, tummia listoja, musta kivijäljitelmälaminaatti ja kirsikkana kakussa toi tehoton, massiivinen liesituuletinviritys.

Ja mikä saa meidät lykkäämään remonttia?

Ei ainakaan emännän harkitsevainen ja malttavainen luonne, vaan talvi ja kunnon pakkaset! 

Tässä muutamassa viikossa on käynyt ilmi, että keittiö on tämän talon kylmin huone. Ainoan ikkunan alla posottaa onnettoman pieni patteri, jonka teho ei riitä alkuunkaan. Toisaalta veto on hirmuinen lattialla, eipä siihen taitaisi isokaan patteri auttaa!

Nurkkakaapissa on kahdeksan asteen lämpötila, eli meillä pärjättäisiin melkein ilman jääkaappia...

Lattialla on keittiössä 12 astetta. Ilmassa viisi astetta enemmän!!

Eli selvää on, että eristeissä on 'pieniä' puutteita, ja remontin yhteydessä avaamme seinät ja lattian. Lisäeristettä ja tuulensuojapaperia tarpeen mukaan, ja muita toimenpiteitä sen mukaan, mitä sieltä paljastuu.

 Jännää päästä purkamaan...can't wait!

Lisäksi keittiön ikkunaseinä paljastui vanhojen (80-luku?) pohjakuvien perusteella täysin puhkotuksi, siinä on kuvien mukaan ollut ikkuna tai ovi joka kohdassa. Jos se nyt on koskaan hirsiseinä ollutkaan, kun taloon on tehty erinäisiä laajennuksia aikoinaan. 

Eli vaikka hiukan ahdistaa remontin lykkääntyminen, vielä enemmän ahdistaisi, jos eristäminen olisi jäänyt tekemättä. Täysin mahdollista olisi ollut, että keittiö+pinnat olisi tehty heti muuton jälkeen ja nyt vasta pakkasilla huomattu eristeiden vähyys. 

Kyllä se niin vaan on, että talossa kannattaa asua vuosi tai melkein vuosi, ennekuin ryhtyy isompiin remontteihin. Ainakin näköjään tässä talossa :)

Ja keittiö on tulossa Ikeasta. Päätettiin panostaa puusepäntyön osuuteen muissa jutuissa, esim. sisäportaiden uusimisessa. 

Nyt mietiskellään, että mikä monista jonossa olevista remppaprojekteista tehtäisi ennen kevättä...

Suloista sunnuntaita sinne lämpimien kotiliesien hehkuun :)

Kaunista

 

Räpsyjä auton ikkunasta, kotikulmilta. Näitä rakennuksia jaksan ihailla... Kauniita mittasuhteita, taidokkaita yksityiskohtia, idyllisiä pihapiirejä saunarakennuksineen.

Vanhat talot on vaan niin...! Olen niin iloinen joka kerran, kun kuljen näiden talojen ohi autolla tai jalan.

Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu tyttöjen koululta. Voisin vaikka asua tuossa koulussa, se on niin kaunis. Tai voisin oikeastaan asua ihan jokaisessa noista taloista. Tällä alueella on paljon vanhoja taloja, joista näissä kuvissa näkyy vain muutama (tuntuu niin slurkilta kuvata toisten koteja), mutta ne on niin kauniita kaikki!

Olin iloisesti yllättynyt vanhojen talojen määrästä täällä muutenkin. Omassa lapsuudenkaupungissani niitä ei paljoa ollut, ja Espoossakin aika vähän. Täällä niihin törmää vähän joka puolella kaupunkia. Onneksi ovat säilyneet! 

Muistan kesälomia, jolloin kuljin Tammisaaren vanhassa kaupungissa ja haaveilin vanhasta talosta. Silloin taisin päättää, että kyllä mekin vielä joskus sellaisessa asutaan. Vaikka se silloin tuntuikin niin saavuttamattomalta. Ja täällä me nyt ollaan. Pian puoli vuotta asuttu ja viihdytään.

Että muistakaa haaveilla ja uskoa niihin haaveisiin :)

Hauskaa viikonloppua!

p.s. tunnistiko kukaan muu itseään eilisen Siskonpedin asunnonostajanaisesta? hah :D:D

Kylmässä

 

Täällä on kylmä! Tervetuloa meille -ottakaa villatakit ja lämpökerrastot mukaan! Talo tarjoaa villasukat...ja kupposen kuumaa teetä. 

Mielenkiintoista tämä tuttavuudenteko vanhan talon kanssa. 

Sisälämpötila laskee ja laskee. Me puetaan ja puetaan. Onkohan talossa eristeitä ollenkaan missään? 

Onneksi on kakluuni. Hiukan kyllä haikailen, että olisi lisäksi pönttöuuni, jota voisi kai lämmittää enemmän kuin vanhaa kakluunia ilman hajoamisvaaraa. 

Vaikka välillä hiukan paleleekin: en vaihtaisi uuteen taloon!

Niin ja ilo irti viileästä elämästä: kevätesikko pysynee meillä hengissä, kun on oikea lämpötila sille ;D

p.s.Boliglivin ystäville vinkkinä, että iPadillä voi lukea sitä. Viimeisin numero on ollut ainakin mulla ilmainen, eikä irtonumeroidenkaan hinta mikään ihan mahdoton ole. Tietysti oikea lehti on kivempi, mutta onhan nettiversio tyhjää parempi :)

valoa&iloa

Saatiinkin vauhdilla talvi! 

Vaikken olekaan kylmyyden ystävä 

(keittiön lattia 13,5 astetta...), 

niin kyllä vain ilahduttaa tämä lumen tuoma valoisuus. 

Viikonloppuna jäädytettiin pihalla oleva kenttä luistelukuntoon, ja tänään kaksi innokkainta jo kävivät testaamassa taitojaan. Täytyy ehdottomasti päästä itsekin kokeilemaan...

Perjantaina saatiin kässäkamut tänne meille ja kylläpä olikin kiva nähdä taas! Harmi vaan, kun yksi puuttui joukosta...

Kiitos ihanista ruusuista :)

Ylimmässä kuvassa näette P&R:n tapetin, jota 9-vuotias valitsi jo syksyllä huoneeseensa. Vaikka tapettia laitettiin vain yhdelle seinälle, tuli huoneesta ruusuhuone. Laitan lisää kuvia, kunhan saan listoja maalattua ja palauteltua paikoilleen.

Ja perinteisellä mentiin, keittelin liisterin vedestä ja vehnäjauhoista. Nopeaa, helppoa ja lähes ilmaista. Aion vastakin laittaa paperitapetit omatekoisella liisterillä!

Mulla alkoi tänään taas ihanat 10 viikkoa Fitfarmia. Kunnon ruokaa, paljon treeniä. Päätös oli aika pikainen, kun en meinannut saada farkkuja jalkaan ollenkaan. Oho. Näköjään ikä tekee tehtävänsä, kun joulu joululta ne salakavalasti suuhun sujahtaneet juustot ja suklaat tarttuvat vyötärölle aina vaan helpommin...! Aloitin keventelyn jo viikonloppuna, ja

olo on paljon energisempi jo nyt. Vielä olis hiukan kahvakuulan heiluttelua tiedossa tänään, joten taidankin lähteä vaihtamaan vaatteita. 

Iloa&energiaa viikkoosi!

Pikkuhuoneen ikkunanpuitteet hohtavat valkoisena!

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen. Vasemmalla kaapin vieressä on ovi tuulikaappiin, oikeanpuoleinen oviaukko taas vie edellisen kuvan pikkuhuoneeseen. Ovenpielet ovat vastikään saaneet valkoisen maalin nekin -lupaavan paksut seinät, löytyisipä hirttä noistakin!

Onni tähyää väsymättä kissoja...

Laudan alta paljastunut hirsiseinä! Ja tapetoitujen pinkopahvien jämiä. Että voikin ihminen ilahtua moisesta...!

Aamumaisema kotipihalle muutama päivä sitten. Etualalla on varasto ja takana häämöttää vanha kanala. Kuvattu meidän kattoikkunasta -sellaisesta nykyajan kivasta kattoikkunasta...joka laitetaan umpeen, kunhan kattoremontti joskus tehdään!

Joulu on siivottu pois ja kevään odotus alkaa :D

Eilinen aamupäivä meni totutellessa ajatukseen arkirutiineista. 

Eli pitää unohtaman yöpuvussa löysäily, jokailtainen karkin mussutus, juustoilla eläminen, remonttitauko...ja varsinkin blogitauko! 

Pitää aloittaman maalausurakka, terveellinen syöminen, liikunta ja yleinen aktiivisuus niin blogimaailmassa kuin oikeassa elämässä!

Johan tässä tulikin vietettyä rokulielämää ihan riittävästi! (Karkkikaappi on syöty tyhjäksi, housut puristaa, ja sitä rataa :)

Sain tsempattua itseni aamupäivän ruokakaupparutiinien jälkeen  maalisudin varteen, ja pätkä yläkerran kattoa on taas hivenen valoisampi. Samoin sain yhden ikkunanpokat sudittua valkoisella. Tänään pääsen ehkä tapettihommiin, jos aikataulu antaa myöten. Illalla on tiedossa kauneudenhoitoa naisporukalla, kivaa :)

Kodinhoitohuoneen ovenpielessä on ollut lauta (tummaksi "listaksi" petsattu), jota olen ihmetellyt kaikki nämä kuukaudet, mutta en ollut tullut tutkineeksi, miksi se siihen on laitettu. Viikonloppuna kampesin laudan irti ja siellähän alla pilkottelee hirsiseinä! Kyllähän sitä tiesi asuvansa vanhassa talossa, mutta kieltämättä välillä sen tuppasi melkein unohtamaan, kun "uutta" pintaa piisaa. Talossa on tehty peruskorjaus 80-luvulla, ja senhän nyt voipi arvata, mitä siitä seurasi: 

vanhat ikkunat ja ovet vaihdettiin uusiin, seinät levytettiin lastu- tai kipsilevyllä, ja taidettiin joka väliin tunkea vielä muovia höyrynsuluksi. Ja mineraalivillaa eristeeksi...Pisteenä i:n päälle ulkoverhous uusittiin. Ja katto. 

Eli tuhottiin monet asiat, jotka luovat vanhan talon hengen -onneksi sentään kaakeliuuni säästettiin, ja uudet lattiat tehtiin lautalattioiksi!

Tarkoituksena on laittaa taloa taas ikäistään vastaavaan lookkiin, vähitellen. Käytännössä purkaa turhia levytyksiä pois, vaihtaa taloon vanhoja väliovia jne. 

Joten remonttipäivityksiä on tulossa, kunhan saadaan valmista! Ja jos kokemusta vastaavasta projektista löytyy joltakulta, olisin kiitollinen vinkeistä!