Rakas esikoinen pääsi tänään ripille.
Päivä oli mitä täydellisin juhlan viettoon, kun saimme nauttia auringonpaisteesta ja lempeästä lämmöstä.
Juhla oli lämminhenkinen ja rento -kiitos kaikki vieraat, teitte rippilapsen päivästä erityisen.
Nämä muistot kantavat!
Mietin pitkään, ottaisinko pitopalvelun apuun vai hoidettaisiinko juhlat omin voimin. Päädyin tekemään itse, koska tykkään järjestää juhlia ja taidettiin siinä sivussa säästääkin mukava summa. Juhlat myös hoidettiin itse -eli keitettiin kahvit, huolehdittiin tarjoiluista- ja se sujui helpommin kuin olin ajatellut. Aikaa jäi myös vieraiden kanssa jutteluun ja kahvitteluun.
Prinsessakakut tilattiin leipomosta (vaihdoin marsipaaniruusut aitoihin oman pihan kukkiin) ja jotain ostettiin kaupasta valmiina, mutta paljon valmistettiin myös itse.
Viime viikko kului siis tiiviisti juhlavalmisteluiden parissa leipoen, kaupassa juosten, suunnitellen, koko ajan puuhaten. Yöllä leivonnaisten kuvat vilisivät silmissä, jos hätkähdin hereille eli taisi pientä stressinpoikasta pukata, mutta hyvin ehdin tehdä kaiken.
Työnjakokin oli selvä: Minä hoidin suunnittelun, leipomisen ja koristelun, perhe siivosi (sopii paremmin kuin hyvin mulle).
Nyt väsyttää, mutta mieli on kiitollinen ja tyytyväinen.
