Rippijuhlat

Rakas esikoinen pääsi tänään ripille. 

Päivä oli mitä täydellisin juhlan viettoon, kun saimme nauttia auringonpaisteesta ja lempeästä lämmöstä.

Juhla oli lämminhenkinen ja rento -kiitos kaikki vieraat, teitte rippilapsen päivästä erityisen. 

Nämä muistot kantavat!

Mietin pitkään, ottaisinko pitopalvelun apuun vai hoidettaisiinko juhlat omin voimin. Päädyin tekemään itse, koska tykkään järjestää juhlia ja taidettiin siinä sivussa säästääkin mukava summa. Juhlat myös hoidettiin itse -eli keitettiin kahvit, huolehdittiin tarjoiluista- ja se sujui helpommin kuin olin ajatellut. Aikaa jäi myös vieraiden kanssa jutteluun ja kahvitteluun.

Prinsessakakut tilattiin leipomosta (vaihdoin marsipaaniruusut aitoihin oman pihan kukkiin) ja jotain ostettiin kaupasta valmiina, mutta paljon valmistettiin myös itse. 

Viime viikko kului siis tiiviisti juhlavalmisteluiden parissa leipoen, kaupassa juosten, suunnitellen, koko ajan puuhaten. Yöllä leivonnaisten kuvat vilisivät silmissä, jos hätkähdin hereille eli taisi pientä stressinpoikasta pukata, mutta hyvin ehdin tehdä kaiken. 

Työnjakokin oli selvä: Minä hoidin suunnittelun, leipomisen ja koristelun, perhe siivosi (sopii paremmin kuin hyvin mulle). 

Nyt väsyttää, mutta mieli on kiitollinen ja tyytyväinen. 

Loppiaistunnelmia

Eilen siivottiin joulu viimeinkin pois.

Yleensä olen heittänyt kuusen pihalle 

jo välipäivinä, mutta nyt huomasin pienen haikeuden häivähdyksen

koristeita keräillessä.

Tämä jouluhan oli erilainen, tai siis joulunalus.

Kiirettä piti aivan erilailla kuin aiempina vuosina.

Oli kriisiä perheessä,

minä töissä kodin ulkopuolella,

Köpiksen reissu juuri ennen joulua,

jouluviikollakin vielä kahdet joulujuhlat.

Jotenkin se joulutunnelmointi

jäi liian vähälle, kiireen jalkoihin.

Tulevana jouluna se korjataan, ehdottomasti!

Mutta nyt -ihan täysillä kohti kevättä!

Mahtavat hiihtokelit aluillaan, 

into päästä liikkumaan ja syödä hyvin 

(kaiken suklaalla ja juustoilla porsastelun jälkeen),

kaikenlaisia kuumeita:

kevät, muuttoa, paluumuuttoa, opiskelemaan, matkoille.

Mähän olen innostumisen mestari ja kaipaan aina jotain, josta olla täpinöissään.

Milloin mitäkin :)

Ihanaa lauantaita <3 p="">

Joulukuu

                                                                                                               

                                                         

Ihanaa, että ollaan jo joulukuussa! 

Olin päättänyt elää kivoimman syksyn vuosiin, mutta elämä päätti toisin. Pitkä ja kaikin puolin raskas syksy on jo takanapäin, edessä 

mukavat viikot joulunodotuksen lämmössä. Ja joulun jälkeen -silloin kuljetaan jo kohti valoa ja kevättä ja uskon, että myös kohti iloa ja parempia aikoja, yhdessä omien rakkaiden kanssa. 

Tänään oli jälleen se aamu, kun lapset nousivat rivakasti sängyistään...myös kuopus, joka sairastaa parhaillaan jotain mystistä kuumetautia. Olen ollut eilisestä lähtien kotona pikku potilaan kanssa ja sadunlukemisen ja sylittelyjen lomassa saanut tehtyä vaikka mitä rästihommia. Ja koululaiset ovat iloisia, kun äiti on kotona vastassa :)

Meillä on meneillään kattoremontti ja sen myötä ollaan aikeissa uusia yläkerran aulan kellertävä, puunvärinen katto valkoiseksi. Odotan sitä niin kovasti! Jospa saataisiin aula muutenkin kuntoon, aulan käytävä kun on nykyään oikea sotkupesäke jonne on kätevää lempata ylimääräiset kasat nurkista. Konmaritusta siis tarvitaan, ja kipeästi! 

Sisustusrintamalla uutta on tapahtunut lähinnä Lindan huoneessa. Hän kasvoi kolme vuotta sitten valitsemastaan ruusutapetista ohi ja haikein mielin maalasin sen piiloon jokin aika sitten. Muutenkin huoneessa tehtiin uudelleenjärjestelyä ja uudistuksia. Tarkoituksena on vielä hankkia poismyydyn pikkulasten sängyn tilalle mieluisa sänky, matto lattialle ja verho ikkunaan. Postausta siis tulossa.

Suloista joulukuun alkua!

Kesämuistoja

Kesäinen lämpö on hellinyt viime päivät -silti olo on jo kovin syksyinen ja oikea kesä tuntuu kaukaiselta muistolta kaiken elokuisen sateen jäljiltä. Kesäkuvia selatessa kuitenkin näkyi aurinkoa ja lämpöä -niitäkin oli hetkittäin, täytyyhän se uskoa, kun näkee kuvat!

Kesällä elettiin jännityksessä, juhlittiin monet synttärit, mökkeiltiin ystävien huomassa, hoideltiin hetki lainalasta, suunniteltiin, tavattiin ystäviä. Ihailin kukkasiani, mutta sen verran pilvinen ja sateinen kesä oli, että puutarhakierros-aamut olivat tosi vähissä...

Kevätihminen, joka elää auringonvalosta, linnunlaulusta ja kukkasista on päättänyt, että syksy voi olla ihan kiva vuodenaika, ja haastanut itsensä näkemään syksyn hyvät puolet. Onhan niitä?

Suloisia syyskuun päiviä! 

Kesäistä ja valoisaa ja rauhallista

Ihanaa tämä valon määrä! Vaikka ulkona nyt ei niin lämmin olekaan kuin toivoisi, ei valoa kyllä tarvitse toivoa yhtään lisää. Tykkään -kesäfiilikseen pääsee sisätiloissakin, kun luonnonvaloa ja kukkasia vaan riittää. Täällä kotona on nyt niin hiljaista ja rauhallistakin (ja siistiä! oi ihanuutta!), kun kolme nuorinta on mummilassa. Esikoinen makaa jalka paketissa polvileikkauksen jäljiltä ja minä toimin ympärivuorokautisena hoitajana.  

Täällä vietettiin taannoin 12-vuotissynttäriä ja sankaritar tilasi vadelma-kinuskikakun eli vadelmoffeen. Se valmistuu mukavan nopeasti ja katoaa ahnaisiin suihin vielä nopeammin, ainakin täällä meillä.

Vadelmoffee on niin hyvää -kinuski ja vadelmat toimii aina, eikä keksipohja ja kermavaahtokaan pahaa tee silloin tällöin nautittuina :P 

Huomasitteko?

Nimittäin meidän vanhan kodin Suomen Kaunein Koti -ohjelmassa?

En ole vielä katsonut jaksoa itse, mutta aion kyllä pikapuoliin istahtaa sohvalle sen pariin. Uudet omistajat on tehneet melkoisen urakan talon ulkopuolella -sen, mitä me ei koskaan ehditty. Pari alimmaista kuvaa vanhasta kodista. Oi että tykkäsin siitä kodista ja aina kuvia katsellessa hiipii pieni haikeus sydämeen. Tuolla kaikki tytöt oli vielä pieniä ja elettiin niin kivoja aikoja! Onhan se siunaus, että lapset kasvaa ja elämäntilanne muuttuu sen mukaan, mutta...huoks!