Kevät. Muutoksia ilmassa, iloa, odotusta.
Raskas talvi takana, mutta hengissä ollaan siitä kaikki selvitty.
Blogitauko venähti taas hurjan pitkäksi. Olen monta kertaa miettinyt blogin sulkemista, mutta en kuitenkaan halua tehdä sitä. Blogi täytti maaliskuussa jo yhdeksän vuotta! Jatkan siis yhä, mutta omaan tahtiin...eli aika harvakseltaan.
Viime viikonloppuna vietettiin mukavia hetkiä Helsingissä ja tehtiin siinä sivussa iso ja hyvä päätös.
Ensin kävimme tutustumassa lasten iso-isoisän, Anton Nordgrenin, ksylografin urasta kertovaan näyttelyyn Päivälehden museossa.
Puukaiverrus vaatii uskomatonta tarkkuutta ja hahmotuskykyä! Näyttelyssä ei voinut kuin ihmetellä, kuinka joku on voinut saada aikaan niin valokuvan kaltaisia kuvia puupalaselle kaivertaen.
Seuraavana päivänä kävimme Kaisaniemen Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa. Olen halunnut käydä siellä jo kaksikymmentä vuotta, mutta nyt vasta se toteutui. Nautin ihanasta lämmöstä, kauniista yksityiskohdista, upeista kasveista ja tuoksuista.
Kotona on yläkerran sisäkattoremontti listoja vaille valmis. Aulaan tuli valkoisen katon myötä valoisaa ja pian pääsen sisustamaan.
(Ollaan asuttu tässä kesällä neljä vuotta. Remppa alkaa valmistua ja joku ehkä arvaakin, mitä sitten tapahtuu...)
Meidän piha on talven kattoremontin jäljiltä kauheassa kunnossa. Joka puolella on paljastunut lumen ja jään alta sahanpurua, laudankappaleita ja muuta rakennusmiehiltä jäänyttä pientä roskaa. Ankaraa lakaisua ja noukkimista on tiedossa. Nykytilanteessa täytyy vain siristellä silmiään pihalla kulkiessa, ettei roskat hyppää liiaksi näkösälle. Siivousinspiraatio odottaa aurinkoista ja lämmintä viikonloppua...
